Semmonen meen joulu ehtoo tiivistettynä lasten kohilta. Leikittiin ja oltiin muöhään iltaan. Jasmin nukahti nojatuoliin kesken leikkien ja Jussi tuliki sitten myöhemmin kainaloon ennenkun Matti saapui silmään.
Adioos.
perjantai 27. joulukuuta 2013
Joulu
Joulu meni rattosasti ja rauhallisesti. Lapset oli ilosia ja meno oli mahtavaa. Tässä muutama kuva.
Tietysti lasten kanssa piti koristella kuusi luomaan tunnelmaa.
Jaden ensimmäinen joulu ja tyttö tuntu ainakin tykkäävän. Pakettien rapistelu oli IN.
Jussia ei joulupukki paljoo pelottanu. Poika esitteli pukille saamiaan autoja todella innoissaan ja ryntäsi pukin syliin.
Ei Jadekaan kerinny pelkäämään tai vierastaan pukkia. Vähän se kyllä ihmetytti ja partaakin koitettiin irrottaa.
Siinä on koko ryhmä rämä.
Joulupukki oli tuonut lapsille peli vermeet. Ja pelattu on paljon ja ihmeen kiltisti. Ei oo vielä tullu meinaa jäähyjä taklaamisesta, kiinnipitämisestä tai korkeesta mailasta. :D
Semmonen meen joulu ehtoo tiivistettynä lasten kohilta. Leikittiin ja oltiin muöhään iltaan. Jasmin nukahti nojatuoliin kesken leikkien ja Jussi tuliki sitten myöhemmin kainaloon ennenkun Matti saapui silmään.
Adioos.
Semmonen meen joulu ehtoo tiivistettynä lasten kohilta. Leikittiin ja oltiin muöhään iltaan. Jasmin nukahti nojatuoliin kesken leikkien ja Jussi tuliki sitten myöhemmin kainaloon ennenkun Matti saapui silmään.
Adioos.
torstai 19. joulukuuta 2013
Hyviä uutisia!
Jasmin koitti soittaa isille töihin. Isi oli kiireinen ja ei kerinny vastaamaan, mutta pian jo soi puhelin. No Jasmin vastas "isille" ja pian jo paljastuikin, että se olikin munuaislääkäri Janne Kataja. Onneksi huomasin sen pian ja nappasin puhelimen tytöltä.
Ja aivan mahtavia uutisia. Koepalat oli onnistunut. Niitä oli tutkittu jo kahdella erilaisella toimenpiteellä ja kolmas koe on vielä menossa, mutta Janne osas jo sanoa, ettei mitään vakavaa ole kyseessä. Kyseessä on voinut olla joku pieni tulehdus joka on aiheuttanut verivirtsasuutta. Ja Janne sanoikin, että kyseessä voi olla jopa kertaluontoinen proteiinin vuoto. Ja virallista diagnoosia ei periaatteessa ole, koska syytä ei tiedetä satavarmaksi. Mutta mahdollisuudet on suuret, ettei tämä koskaan uusisi enää.
Pian me saadaan tyksistä lähetteet pissakokeille, jota seurataan. Kerran viikossa 3-4krt. Ja kun ne tulokset on kasassa Janne soittaa uudestaan.
Ensivuodenpuolella tehdään taas munuaisille testi ja jos se on ok ni saadaan jättää hydrokortisoonikin pois. Nyt vaan peukkuja pystyyn, ettei Jasminin pissaan tule verta laisinkaan. Ja kun kerroin stixaus tuloksia Jannelle, niin se oli entistä positiivisempi tulevaisuuden suhteen. :) OON NIIN ONNELLINEN!!!!
Ja aivan mahtavia uutisia. Koepalat oli onnistunut. Niitä oli tutkittu jo kahdella erilaisella toimenpiteellä ja kolmas koe on vielä menossa, mutta Janne osas jo sanoa, ettei mitään vakavaa ole kyseessä. Kyseessä on voinut olla joku pieni tulehdus joka on aiheuttanut verivirtsasuutta. Ja Janne sanoikin, että kyseessä voi olla jopa kertaluontoinen proteiinin vuoto. Ja virallista diagnoosia ei periaatteessa ole, koska syytä ei tiedetä satavarmaksi. Mutta mahdollisuudet on suuret, ettei tämä koskaan uusisi enää.
Pian me saadaan tyksistä lähetteet pissakokeille, jota seurataan. Kerran viikossa 3-4krt. Ja kun ne tulokset on kasassa Janne soittaa uudestaan.
Ensivuodenpuolella tehdään taas munuaisille testi ja jos se on ok ni saadaan jättää hydrokortisoonikin pois. Nyt vaan peukkuja pystyyn, ettei Jasminin pissaan tule verta laisinkaan. Ja kun kerroin stixaus tuloksia Jannelle, niin se oli entistä positiivisempi tulevaisuuden suhteen. :) OON NIIN ONNELLINEN!!!!
sunnuntai 15. joulukuuta 2013
Joulutorttuja
Huomenta.
Tai siis päivää, jos tarkkoja ollaan. :)
7.12. Oli siskon polttarit, joista en aiemmin oo voinu tulla päivittelee tietysti. Ettei paljastuta. Sisko oli ihanainen panda joka möi piparii. Hyvin meni kaupaks käsin tehdyt piparit ja sillee. Häitä juhlittiin 11.12.13. klo: 14.15. Ja vähänkö jänskätti. Mut hyvin meni. Sisko oli kaunis rinsessa ja Jussikin totes, että "kummatäti kauniii" <3
Siinä tää elämä rullaa päivä kerrallaan etiäpäi. Jasminin kohdilla ollaan vaa ja odotetaan, et joku soittaa ja sillee. Ei mitään muuta. Toisaaltas kyl rasittavaa vaa odottaa tietämättä, koska joku ja kuka soittaa. Mutta Jasmin on niin palautunu omaks ittekseen ja on tarmokas tyttö. Jasmin on pysyny terveenä ja se varmaan on yks jonka vuoksi ei oo tullu mitää relapseja. Ilman kortisoonia ollaanki oltu jo yli kuukausi. Päivä kerrallaan.
Biobseistaki on tyttö tosi hyvin toipunu ja rajotuksetki on selätetty hyvin. Siis tyttö ei saanu hyppii ja juosta ym viikkoon. Mut silti ollaan varuillaan edelleen.
Nyt sit vaa koitetaan saada aikaseks joulu. Ja luulen, et se tulee iha iteksee lapsien myötä.
Adios.
7.12. Oli siskon polttarit, joista en aiemmin oo voinu tulla päivittelee tietysti. Ettei paljastuta. Sisko oli ihanainen panda joka möi piparii. Hyvin meni kaupaks käsin tehdyt piparit ja sillee. Häitä juhlittiin 11.12.13. klo: 14.15. Ja vähänkö jänskätti. Mut hyvin meni. Sisko oli kaunis rinsessa ja Jussikin totes, että "kummatäti kauniii" <3
Siinä tää elämä rullaa päivä kerrallaan etiäpäi. Jasminin kohdilla ollaan vaa ja odotetaan, et joku soittaa ja sillee. Ei mitään muuta. Toisaaltas kyl rasittavaa vaa odottaa tietämättä, koska joku ja kuka soittaa. Mutta Jasmin on niin palautunu omaks ittekseen ja on tarmokas tyttö. Jasmin on pysyny terveenä ja se varmaan on yks jonka vuoksi ei oo tullu mitää relapseja. Ilman kortisoonia ollaanki oltu jo yli kuukausi. Päivä kerrallaan.
Biobseistaki on tyttö tosi hyvin toipunu ja rajotuksetki on selätetty hyvin. Siis tyttö ei saanu hyppii ja juosta ym viikkoon. Mut silti ollaan varuillaan edelleen.
Nyt sit vaa koitetaan saada aikaseks joulu. Ja luulen, et se tulee iha iteksee lapsien myötä.
Adios.
lauantai 7. joulukuuta 2013
Tyks
5.12. Meillä oli aika Tyksiin ja siitä nyt muutama sana.
Edellisenä ehtoona vietiin Jade ja Jussi mummilaan yöksi, jottei tarvitse aamusti repiä ylös aikaisin. Saivat sitten nukkua aamusti pitkään. Lähdettiin kohti Turkua seitsemältä. Ensimmäiseksi mentiin labraan, ottamaan verikoe, joka säilyy vain 4h. Niin siksi se piti ottaa tyksissä, sillä Eurasta se ei olisi ikinä ollut ajoissa perillä. Kerran se jo otettiinkin ja näyte oli vanhentunut...
Näytettä ei millään meinattu saadakkaan. Teki häijyä kuinka monta kertaa Jasminia pistettiin sillä neulalla ja sörkittiin. Sitten jo näytinkin, että koittakaas tuosta suonesta siitä on eurastakin saatu. Ja niin saivat sitten hekin.
Siitä suunnattiin päiväosastolle. Siellä leikittiin ja odoteltiin... Jasminista otettiin paino ja pituus sun muuta esivalmistelua varten. Jasmin oli todella reipas ja hurmasi koko henkilökunnan. :)
Vihdoin yhden kahden aikaan sanottiin, että sali on valmis ja ja toinen vanhemmista saa tulla mukaan. Eli Jasminilta otetaan biopsi munuaisista. Päätettiin, että minä menen. Jasmin oli innoissaan kun pääsi sängyn kanssa ajelemaan.
Sain pitää Jasminia sylissä koko ajan, kunnes hän nukahti. Ensin hänelle laitettiin kanyyli ja siitä puudutusainetta. Hetken kuluttua siitä laitettiin unilääkettä... 2 sekuntia ja lapsi oli olemattoman veltto. Lääkärit ja hoitajat sanoi, että nyt nostetaan ja minun meinasi kontit pettää. Minulla päällä oli sellainen lääkäri takki ja se jäi Jasminin alle sänkyyn laitettaessa. Sitten alkoi shokki ja itketys kohtaus... hoitajat vaan kyselee, että onko sun paha olo. No ei, mutta takkini on Jasminin alla älkää ny vittu tuuppiko. Oli siis ajatus päässäni mutten saanut sanaakaan suusta. Pistin vain hanttiin kun hoitajat koitti törkätä mua tuoliin. Kunnes viimein sain huudahdettua, että takkini! Sitten hoitajat huomasi että takkini oli Jasminin alla. Pelkäsin niin, että lapseni lentää siitä lattialle, mutta onneksi ei. Huh. Sitten taas hoitajat koittaa tyrkätä mua siihen tuoliin, niin sanon vaan, että ei ja nyt itkettää ja mää lähden. Siitä lähdinkin sellaista hyömyä ulos, että käsilaukku jäi sinne. Perässäni tullut hoitaja oli kiltti ja haki sen mulle. Siitä sitten juoksujalkaa Jarnon syliin. Jarno piti tiukasti kiinni ja silitteli mua niin rauhotuin. Sitten mentiin kahville. Oli hyvää kahvia.
Palattua takaisin osastolle niin samantien tultiin sanomaan, että saa mennä heräämöön. Sinne sitten marssein kiireellä Jasminin luokse. Kyllä se tyttö on niin reipas ja vahva, ettei voi kun ihmetellä. Herättyään kunnolla ensimmäinen murhe oli, kun hampaita ei oltu harjattu ennen nukkumista. :D
Siinä oltiin hetki ja heräiltiin, kunnes saatiin palata osastolle. Nyt Jasmin pitäisi pitää kuusi tuntia levossa, paikallaan sängyssä vaakatasossa.
Aika tuntui pitkältä, mutta yllättävän hyvin se olosuhteisiin nähden meni. Jasmin ymmärsi hyvin, ettei nyt saa riehua ja rällästää.
Jasmin oli ollut edellisestä ehtoosta asti ilman ruokaa, joten tytöllä oli jo kova nälkä ja neljältä tyttö sai syötävää vihdoin. Ja kyllä maistui. Pahaa oloa Jasminille ei tullut ollenkaan mikä oli hyvä juttu.
Pian Jasmin sai pissattua sellaiseen alusastiaan ja pissa oli silminnähden punaista. No lääkäri oli vähän huolissaan hoitajien kanssa ja meinattiinkin jo, että jäisimme yöksi seuraukseen. Päiväsairaala meni kiinni ja me vaihdettiin osastoa illaksi. Jasminin seuraavat pissat oli jo pissan värisiä ja verisyys hävisi. Sitä seurattiin myöhään asti. Jasmin sai nousta ylös ja liikkua kahdeksalta ja sen jälkeen piti vielä saada pissa, että näkee vaikuttaako liikkuminen munuaiseen. Pissa oli hyvä ja vihdoin päästiin kotiin. Pitkä päivä oli, mutta kyllä täytyy Jasminia kehua sillä hän oli uskomattoman reipas ja ihastuttava. Henkilökunta oli ihan innoissaan Jasminista ja silloin kun vaihdettiin osastoa niin toinen hoitaja sanoi toiselle, että jos haluat piristystä päivään niin Jasminin kanssa kannattaa jutella. :)
Nyt on sitten viikon kielto saunomiseen, riehumiseen, pomppimiseen,painimiseen,tärisemiseen,kaatumiseen ja mihin vielä. Ei tule olemaan ihan helppo homma, mutta onneksi Jasmin aika hyvin ymmärtää, että munuaisten on nyt levättävä.
Edellisenä ehtoona vietiin Jade ja Jussi mummilaan yöksi, jottei tarvitse aamusti repiä ylös aikaisin. Saivat sitten nukkua aamusti pitkään. Lähdettiin kohti Turkua seitsemältä. Ensimmäiseksi mentiin labraan, ottamaan verikoe, joka säilyy vain 4h. Niin siksi se piti ottaa tyksissä, sillä Eurasta se ei olisi ikinä ollut ajoissa perillä. Kerran se jo otettiinkin ja näyte oli vanhentunut...
Näytettä ei millään meinattu saadakkaan. Teki häijyä kuinka monta kertaa Jasminia pistettiin sillä neulalla ja sörkittiin. Sitten jo näytinkin, että koittakaas tuosta suonesta siitä on eurastakin saatu. Ja niin saivat sitten hekin.
Siitä suunnattiin päiväosastolle. Siellä leikittiin ja odoteltiin... Jasminista otettiin paino ja pituus sun muuta esivalmistelua varten. Jasmin oli todella reipas ja hurmasi koko henkilökunnan. :)
Vihdoin yhden kahden aikaan sanottiin, että sali on valmis ja ja toinen vanhemmista saa tulla mukaan. Eli Jasminilta otetaan biopsi munuaisista. Päätettiin, että minä menen. Jasmin oli innoissaan kun pääsi sängyn kanssa ajelemaan.
Sain pitää Jasminia sylissä koko ajan, kunnes hän nukahti. Ensin hänelle laitettiin kanyyli ja siitä puudutusainetta. Hetken kuluttua siitä laitettiin unilääkettä... 2 sekuntia ja lapsi oli olemattoman veltto. Lääkärit ja hoitajat sanoi, että nyt nostetaan ja minun meinasi kontit pettää. Minulla päällä oli sellainen lääkäri takki ja se jäi Jasminin alle sänkyyn laitettaessa. Sitten alkoi shokki ja itketys kohtaus... hoitajat vaan kyselee, että onko sun paha olo. No ei, mutta takkini on Jasminin alla älkää ny vittu tuuppiko. Oli siis ajatus päässäni mutten saanut sanaakaan suusta. Pistin vain hanttiin kun hoitajat koitti törkätä mua tuoliin. Kunnes viimein sain huudahdettua, että takkini! Sitten hoitajat huomasi että takkini oli Jasminin alla. Pelkäsin niin, että lapseni lentää siitä lattialle, mutta onneksi ei. Huh. Sitten taas hoitajat koittaa tyrkätä mua siihen tuoliin, niin sanon vaan, että ei ja nyt itkettää ja mää lähden. Siitä lähdinkin sellaista hyömyä ulos, että käsilaukku jäi sinne. Perässäni tullut hoitaja oli kiltti ja haki sen mulle. Siitä sitten juoksujalkaa Jarnon syliin. Jarno piti tiukasti kiinni ja silitteli mua niin rauhotuin. Sitten mentiin kahville. Oli hyvää kahvia.
Palattua takaisin osastolle niin samantien tultiin sanomaan, että saa mennä heräämöön. Sinne sitten marssein kiireellä Jasminin luokse. Kyllä se tyttö on niin reipas ja vahva, ettei voi kun ihmetellä. Herättyään kunnolla ensimmäinen murhe oli, kun hampaita ei oltu harjattu ennen nukkumista. :D
Siinä oltiin hetki ja heräiltiin, kunnes saatiin palata osastolle. Nyt Jasmin pitäisi pitää kuusi tuntia levossa, paikallaan sängyssä vaakatasossa.
Aika tuntui pitkältä, mutta yllättävän hyvin se olosuhteisiin nähden meni. Jasmin ymmärsi hyvin, ettei nyt saa riehua ja rällästää.
Jasmin oli ollut edellisestä ehtoosta asti ilman ruokaa, joten tytöllä oli jo kova nälkä ja neljältä tyttö sai syötävää vihdoin. Ja kyllä maistui. Pahaa oloa Jasminille ei tullut ollenkaan mikä oli hyvä juttu.
Pian Jasmin sai pissattua sellaiseen alusastiaan ja pissa oli silminnähden punaista. No lääkäri oli vähän huolissaan hoitajien kanssa ja meinattiinkin jo, että jäisimme yöksi seuraukseen. Päiväsairaala meni kiinni ja me vaihdettiin osastoa illaksi. Jasminin seuraavat pissat oli jo pissan värisiä ja verisyys hävisi. Sitä seurattiin myöhään asti. Jasmin sai nousta ylös ja liikkua kahdeksalta ja sen jälkeen piti vielä saada pissa, että näkee vaikuttaako liikkuminen munuaiseen. Pissa oli hyvä ja vihdoin päästiin kotiin. Pitkä päivä oli, mutta kyllä täytyy Jasminia kehua sillä hän oli uskomattoman reipas ja ihastuttava. Henkilökunta oli ihan innoissaan Jasminista ja silloin kun vaihdettiin osastoa niin toinen hoitaja sanoi toiselle, että jos haluat piristystä päivään niin Jasminin kanssa kannattaa jutella. :)
Nyt on sitten viikon kielto saunomiseen, riehumiseen, pomppimiseen,painimiseen,tärisemiseen,kaatumiseen ja mihin vielä. Ei tule olemaan ihan helppo homma, mutta onneksi Jasmin aika hyvin ymmärtää, että munuaisten on nyt levättävä.
sunnuntai 1. joulukuuta 2013
Tunnelmaa
Ensimmäisen adventin kunniaks ajattelin polttaa muutaman kynttilän ja laittaa kynttelikön ikkunalle. En ole joulu ihminen, mutta kynttilä... kyllä.
Tässä muutama kuva, jotka tosin ei kerro koko totuutta. Kamera hieman latistaa. Todellisuudessa näyttää paljon kauniimmalta ja romanttiselta.
23 kynttilää ja yksi kynttelikkö: (jos oikein laskin)
Pahus.. isossa kissassa ei oo tuikkua.. hmm... Ja selvyydeks jos joku alkaa laskemaan näitä ni ulkolyhtyyn menee kolme tuikkua kerralla. :)
Mut ei mulla muuta. Tunnelmiin...
Tässä muutama kuva, jotka tosin ei kerro koko totuutta. Kamera hieman latistaa. Todellisuudessa näyttää paljon kauniimmalta ja romanttiselta.
23 kynttilää ja yksi kynttelikkö: (jos oikein laskin)
Mut ei mulla muuta. Tunnelmiin...
lauantai 23. marraskuuta 2013
Jos taas pitkästä aikaa..
Elikkäs... taas on mennyt tovi ja tekstiä ei oo tullu. Ajatukset on kyl ollu niin sekasin ja siskon häiden järjestäminen o vienu ajatuksen mukavasti toisaalle. :)
Ensi maanantain olisi taas meno verikokeille ja kokeiden määrä on aika huima lista. Taisi siinä olla ainakin 15 erilaista näytettä. Sitten...
Tiistaina sain puhelun Tyksistä. Sieltä soitti oikeinkin asiansa osaava nainen. :) Meillä on nyt aika 5.12. Tyksiin. Jasminilta otetaan munuaisista koepalat. Rauhoittava nainen osasi hyvin selittää, ettei kyseessä ole mikään hurja juttu. On se silti tietysti omalla tavallaan hurjaa ja haikeaakin, mutta aika hyvä fiilis operaatiosta on tällä hetkellä.Vähän se nukutus kaihertaa mielessä, mutta kyllä ne lääkärit asiansa varmaan osaa. Lääkärin nimi kyllä arvelluttaa Janne Kataja. Hmm.. Nyt tyksistä tehdään faksi maanantain labralle, että samalla reissulla selvitetään Jasminin veriryhmä ennen operaatiota. Ja silti samalla viikolla kun on munuaisten koepalojen otta niin on taas käytävä verikokeilla ja pissanäytteellä. On siinä ohjelmaa taas hetkeksi... Ja tyttö reppana kun itse ei vielä kuitenkaan täysin varmaan ymmärrä miksi kokoajan ravataan siellä ja täällä ja otetaan kokeita.
No mutta positiivista... kortisoonin poisjäämisen jälkeen ei ole tullut mitään takapakkeja. Mitä kuulemma joillekkin useasti tulee heti jo parin päivän päästä. Ja Jasmin on nyt ollut sitten ilman kortisoonia 18pvä. Mutta mitä vaan voi vielä tapahtua. No koepalojen jälkeen ollaan varmaan viisaampia. Ja on se nyt hyvä ettei sitten ensi vuoteen odotetakkaan vaan otetaan asiasta heti selko. Saadaan sitten kunnon diagnoosi ja mahdolliset lääkkeet.
Käsitin, että jos munuaisista löytyy pelkkää proteiiniä niin kyseessä on juuri tämä toistaiseksi todettu nefroottinen oireyhtymä vai mikä lie. Jos taas verta niin kyseessä on ilmeisesti nefriitti... Siitä en niin kauheesti ole perillä... ja jos tosiaan koepaloissa ei ole mitään niin sitten vaan seuraillaan pissan verisyyttä ja jos se ei lainkaan laske ni edessä on todennäköisesti ihan uudet kujeet. Näin siis minä olen asian käsittänyt... tosin olo on välillä ollut kuin halolla päähän lyöty niin ei olisi ihme jos joku asia on mennyt sekaisin.
Jooh.. tällästä tällä kertaa.
Ensi maanantain olisi taas meno verikokeille ja kokeiden määrä on aika huima lista. Taisi siinä olla ainakin 15 erilaista näytettä. Sitten...
Tiistaina sain puhelun Tyksistä. Sieltä soitti oikeinkin asiansa osaava nainen. :) Meillä on nyt aika 5.12. Tyksiin. Jasminilta otetaan munuaisista koepalat. Rauhoittava nainen osasi hyvin selittää, ettei kyseessä ole mikään hurja juttu. On se silti tietysti omalla tavallaan hurjaa ja haikeaakin, mutta aika hyvä fiilis operaatiosta on tällä hetkellä.Vähän se nukutus kaihertaa mielessä, mutta kyllä ne lääkärit asiansa varmaan osaa. Lääkärin nimi kyllä arvelluttaa Janne Kataja. Hmm.. Nyt tyksistä tehdään faksi maanantain labralle, että samalla reissulla selvitetään Jasminin veriryhmä ennen operaatiota. Ja silti samalla viikolla kun on munuaisten koepalojen otta niin on taas käytävä verikokeilla ja pissanäytteellä. On siinä ohjelmaa taas hetkeksi... Ja tyttö reppana kun itse ei vielä kuitenkaan täysin varmaan ymmärrä miksi kokoajan ravataan siellä ja täällä ja otetaan kokeita.
No mutta positiivista... kortisoonin poisjäämisen jälkeen ei ole tullut mitään takapakkeja. Mitä kuulemma joillekkin useasti tulee heti jo parin päivän päästä. Ja Jasmin on nyt ollut sitten ilman kortisoonia 18pvä. Mutta mitä vaan voi vielä tapahtua. No koepalojen jälkeen ollaan varmaan viisaampia. Ja on se nyt hyvä ettei sitten ensi vuoteen odotetakkaan vaan otetaan asiasta heti selko. Saadaan sitten kunnon diagnoosi ja mahdolliset lääkkeet.
Käsitin, että jos munuaisista löytyy pelkkää proteiiniä niin kyseessä on juuri tämä toistaiseksi todettu nefroottinen oireyhtymä vai mikä lie. Jos taas verta niin kyseessä on ilmeisesti nefriitti... Siitä en niin kauheesti ole perillä... ja jos tosiaan koepaloissa ei ole mitään niin sitten vaan seuraillaan pissan verisyyttä ja jos se ei lainkaan laske ni edessä on todennäköisesti ihan uudet kujeet. Näin siis minä olen asian käsittänyt... tosin olo on välillä ollut kuin halolla päähän lyöty niin ei olisi ihme jos joku asia on mennyt sekaisin.
Jooh.. tällästä tällä kertaa.
torstai 7. marraskuuta 2013
Kontrolli 2
Eilen oli Jasminin toinen kontrolli käynti ja munuaisten rasitustesti.
Ensin Jasminille laitettiin oikean käden taipeeseen kanyyli, josta otettiin verikokeita ja lähtöarvio kortisoonin tuotosta. Sitten siitä laitettiin munuaisia vaikuttava rasituslääke. Tunnin päästä yritettiin ottaa uudestaan verikoe, mutta kanyyli oli mennyt tukkoon joten Jasminille laitettiin vasempaan käteen kämmenen päälle uusi kanyyli, josta saatiin verikoe. Ja sama toistui taas tunnin päästä. Jussi viihtyi aulassa leikkimässä isin kanssa ja Jasmin sai katsella mielinmäärin piirettyjä omassa huoneessaan. Jade oli siellä myös ja nukkui aina välillä. :) Aina kun hoitajat tuli meidän huoneeseen tuli myös isi ja Jussikin. :)
Rasituskokeen jälkeen kanyylit otettiin pois ja jäimme odottamaan lääkäriä. Noh lääkärillä oli joku pitkäkestoinen operaatio menossa, joten me päästiin käymään syömässä ja ruokakaupassa, kunnes taas palasimme. Silloin oli jo lääkäri saapunut paikalle ja kertoi tulokset.
Tulokset oli osittain odotetut ja samalla hämmentävät. Jasminin testin lähtöarvo oli heikko, johtuen ilmeisesti siitä, että lääkkeet on heikentänyt oman kortisoonin tuotantoa, mutta heti tunnin kuluttua lääkkeestä tulokset oli hyvät ja kahden tunnin kuluttua vielä paremmat ja täten Jasmin ei enää tarvitse lääkkeellistä kortisoonia. Se on hyvä uutinen ja toivottu. Jasmin saa enää hydrokortisoonia aamuin illoin ja iltaisin estolääkettä.
Jasminin pissaan erittyy mikroskooppista verta edelleen paljon, joten sitä aletaan tutkimaan entistä tarkemmin. Sitä ei ihan jokainen vastaan tuleva lääkäri osaa, mutta se joka osaa tutkii sitten onko punasolut hajonneita vai ehjiä pissassa. Jos punasolut ovat hajonneita, syy on munuaisissa ja se tarkoittaa, että tyksissä otetaan munuaisista koepalat. Jos taas punasolut ovat ehjiä, niin syy on jossain muualla, kuten virtsarakossa.
Jasmin saa lähiviikkoina ajan magneettikuvaukseen, jossa nähdään munuaiset paremmin.
Lääkäri lupaili, että alkuvuodesta ollaan viisaampia js tiedetään kaikesta enemmän. Jasminin tila on rauhallinen ja hyvä, mutta silti tulevaisuus on auki ja se hämmentää ja hieman pelottaa. Jokatapauksessa on edessä jonkinlaisia operaatioita ja entä sitten niiden tulokset?? Ja mitä siitä eteenpäin??
Ja turha kenenkään on sanoa: " Ei saa miettii sellasii, siin vaa sekoo pää.. etc etc..." En vaan voi olla, ku mitään ei olis tapahtunukkaan. Tottakai mä mietin, kyseessä ei oo mun kroppani vaan mun pienen lapseni ja haluan ottaa keiken mahdollisen huomioon mitä voi tapahtua tms..
Ei muuta tällä kertaa..
Ensin Jasminille laitettiin oikean käden taipeeseen kanyyli, josta otettiin verikokeita ja lähtöarvio kortisoonin tuotosta. Sitten siitä laitettiin munuaisia vaikuttava rasituslääke. Tunnin päästä yritettiin ottaa uudestaan verikoe, mutta kanyyli oli mennyt tukkoon joten Jasminille laitettiin vasempaan käteen kämmenen päälle uusi kanyyli, josta saatiin verikoe. Ja sama toistui taas tunnin päästä. Jussi viihtyi aulassa leikkimässä isin kanssa ja Jasmin sai katsella mielinmäärin piirettyjä omassa huoneessaan. Jade oli siellä myös ja nukkui aina välillä. :) Aina kun hoitajat tuli meidän huoneeseen tuli myös isi ja Jussikin. :)
Rasituskokeen jälkeen kanyylit otettiin pois ja jäimme odottamaan lääkäriä. Noh lääkärillä oli joku pitkäkestoinen operaatio menossa, joten me päästiin käymään syömässä ja ruokakaupassa, kunnes taas palasimme. Silloin oli jo lääkäri saapunut paikalle ja kertoi tulokset.
Tulokset oli osittain odotetut ja samalla hämmentävät. Jasminin testin lähtöarvo oli heikko, johtuen ilmeisesti siitä, että lääkkeet on heikentänyt oman kortisoonin tuotantoa, mutta heti tunnin kuluttua lääkkeestä tulokset oli hyvät ja kahden tunnin kuluttua vielä paremmat ja täten Jasmin ei enää tarvitse lääkkeellistä kortisoonia. Se on hyvä uutinen ja toivottu. Jasmin saa enää hydrokortisoonia aamuin illoin ja iltaisin estolääkettä.
Jasminin pissaan erittyy mikroskooppista verta edelleen paljon, joten sitä aletaan tutkimaan entistä tarkemmin. Sitä ei ihan jokainen vastaan tuleva lääkäri osaa, mutta se joka osaa tutkii sitten onko punasolut hajonneita vai ehjiä pissassa. Jos punasolut ovat hajonneita, syy on munuaisissa ja se tarkoittaa, että tyksissä otetaan munuaisista koepalat. Jos taas punasolut ovat ehjiä, niin syy on jossain muualla, kuten virtsarakossa.
Jasmin saa lähiviikkoina ajan magneettikuvaukseen, jossa nähdään munuaiset paremmin.
Lääkäri lupaili, että alkuvuodesta ollaan viisaampia js tiedetään kaikesta enemmän. Jasminin tila on rauhallinen ja hyvä, mutta silti tulevaisuus on auki ja se hämmentää ja hieman pelottaa. Jokatapauksessa on edessä jonkinlaisia operaatioita ja entä sitten niiden tulokset?? Ja mitä siitä eteenpäin??
Ja turha kenenkään on sanoa: " Ei saa miettii sellasii, siin vaa sekoo pää.. etc etc..." En vaan voi olla, ku mitään ei olis tapahtunukkaan. Tottakai mä mietin, kyseessä ei oo mun kroppani vaan mun pienen lapseni ja haluan ottaa keiken mahdollisen huomioon mitä voi tapahtua tms..
Ei muuta tällä kertaa..
maanantai 4. marraskuuta 2013
Pientä halloweeniä...
maanantai 21. lokakuuta 2013
Piirrustelua
Tuli sit vähän taas piirrettyä. :) No ihan lapsen kengis tää homma viel on, mut tykkään silti piirtää.. Josko sitä joku päivä osais sit.
seeja
seeja
sunnuntai 20. lokakuuta 2013
Kynttilää, lovee, sun muuta.
En olekkaan aikoihin taas kerinnyt kirjottelemaan. Ylläri.. :DNo nyt vähän kaikenlaista tekstiä ja kuvaa tiedossa. :)
Alotetaan siis tästä. :) Ihana pikkumies oli yks ehtoo niin sulonen ja väsy, että kömpi mun mahanpäälle ja siihen nukahti. Se oli niin ihanaa, sillä Jussi on jo iso poika eikä oo sit äitin sylis nukkunu... ööö.. toodella pitkään aikaan. :) Mut on se poika niin sulonen. Pulistakkin osaa jo paljon kaikkea. Joka päivä oppii uutta ja sanavarasto kehittyy huimaa vauhtia. Vaikeimpia sana yhdistelmiä joita poika osaa, on Muumipappa, Isin poika, mummon poika ja Hei sika. Viimeisen opetti isosisko. :) Ylläri sekin. Yksittäisiä sanoja sen sijaan tulee jo millä mitalla. Poika myöskin ymmärtää tosi hyvin kaikkia asioita. Isosiskon kanssa he auttavat äitiä usein. Jasmin ja Jussi vuorottelee, kumpi hakee vaipan, toinen vie sen roskiin ja yhdessä he saavat laittaa Jaden vaipan kiinni. :) Ja muutenkin Jussi on niiin iso poika. <3
Tässä pari erilaista kampausta, joita tein Jasminille. :) Pientä kukaisneidon tukan suunnittelua. <3 Jos serkkuplikal tulis sit kans samanlainen. <3 Ja seuraavassa kuvassa olenkin Jaden kanssa nauttimassa syksyisestä ulkoilmasta ennenkuin se kamala talvi tulee. :) On ne meidän neiditkin kasvaneet ja oppinut kaikkea uutta. Tänään Jasmin meni ekaa kertaa luistelukouluun. Sitä onkin aamusta asti hehkutettu ja odotettu. :) Toivottavasti on odotusten veroinen kokemus.
Jadekin on niin iso omalla tavallaan, vaikka onkin meidän pikkuinen vauveli. <3 Jussi opetti yks ehtoo Jadelle päristämisen jalon taidon. :)
Eilen me vietettiin myöhästynyttä vuosipäivää isännän kanssa. Mentiin vaihteen vuoks Amarilloon syömään mausteista ruokaa. Oli hyvää ja täyttävää. Sen jälkeen suunnattiinkin nokka kohti rauman jääkiekkohallia, illan peli oli Lukko - Ilves. Peli ei ihan päättynyt odotetun mukaisesti, mutta oli silti erittäin mielenkiintoinen ja jännä. Ja mulle selvis, et kauan kadoksissa ollut Näppilä oli palannut. Jesh!! :) Ilves, ainaki vie viimeks, onkin pitkäst aikaa sarjan ykkösenä. No, vielä voi tapahtua aivan mitä tahansa, mut silti. :)
Lapset oli hoidossa mun äidin tykönä ja sieltä ne sit noudettiin illalla kotiin. Lapset oliki ihan rättiväsyjä ja meni hyvinkin pian nukkumaan. Jussi nukahti jo autoon ja se sai suoraan siirtyä sänkyyn, samoin Jade ja Jasmin meni nätist omaan sänkyyn. Saatiin isännän kanssa kahdestaan istuskella sohvalla kynttilöiden valossa ja katsella telkkua. Kuvissä näkyy mun uusimmat rakkaani, lootuskukka kynttilä somisteet. <3 On ne vaan niin kauniit. :)
Ei mulla nyt varmaan muuta. Tattista vaan :)
 |
Jadekin on niin iso omalla tavallaan, vaikka onkin meidän pikkuinen vauveli. <3 Jussi opetti yks ehtoo Jadelle päristämisen jalon taidon. :)
Lapset oli hoidossa mun äidin tykönä ja sieltä ne sit noudettiin illalla kotiin. Lapset oliki ihan rättiväsyjä ja meni hyvinkin pian nukkumaan. Jussi nukahti jo autoon ja se sai suoraan siirtyä sänkyyn, samoin Jade ja Jasmin meni nätist omaan sänkyyn. Saatiin isännän kanssa kahdestaan istuskella sohvalla kynttilöiden valossa ja katsella telkkua. Kuvissä näkyy mun uusimmat rakkaani, lootuskukka kynttilä somisteet. <3 On ne vaan niin kauniit. :)
Ei mulla nyt varmaan muuta. Tattista vaan :)
keskiviikko 9. lokakuuta 2013
Kontrolli
Jasminilla oli tänään kontrolli käynti Porissa ja se sai mut nyt tänne vähän päivittelemään.
Jasmin on tosi reipas tyttö kaikseta huolimatta. Lääkäri jolla me käytiin oli todella mukava ja selitti asian selkeästi. Nyt kortisoonilääkitystä vähennetään niin, että saa vain joka toinen päivä. Välipäivinä täytyy ottaa hydrokortisooni lääkettä, joka sitten auttaa Jasminin munuaisen oman kortisoonin tuotantoa. Siis elimistön oma kortisoonin tuottaminen on alentunut kortisoonilääkityksen myötä ja sitä täytyy tavallaan elvyttää. En osaa selittää asiaa sen paremmin. Joka päivä hän nyt saa lääkettä joka estää oireiden uusimista. Todennäköisesti sitten, kun kaikki lääkkeet loppuu ja tulee esim. flunssa, niin silti tämä "tauti" voi uusiutua. Se on aika todennäköistä, mutta silti toivon vähän sitä ihmettä ettei tämä koskaan ikinä uusisi. Se on asia erikseen jos tämä uusiutuu monta kertaa. Jos, jos ja jos. Sitä kun ei tiedä mitä tuleman pitää. Mutta positiivistä, että kortisoonia vähennetään nyt. Kuukauden päästä on uusi kontrolli ja silloin on taas verikokeet ja uutena ihmeenä joku rasitustesti jossa testataan munuaisten oman kortisoonin tuottoa. Ja silloin ratkeaa mahdollisesti jatkuuko kortisooni vai ei. Toivoa siis sopii ettei tarvittaisi enää koko kortisoonia... Lääkärikin joka näki Jasminin ensimmäistä kertaa huomasi, että tämä lääke on tehnyt tytölle ulkoisia kuin sisäisiä muutoksia. Ulkoinen pieni sivuseikka on naamassa ilmentyvä turpoaminen, mutta raskaampi ja hankalampi on luonteen muuttuminen. Jasmin on välillä kuin eri tyttö. Ei ole kyllä joka päivä ollut helppoa varsinkin kun Jussi ja Jade tarvitsevat oman hoitamisensa ym ym ym... Lääkärikin sanoi: " Teillä on varmasti ollut rankkaa. " Tuntui kyllä kivalta, kun joku ymmärtää. Jasmin on hyvin kärttyisä ja ylivilkas, kun taas toisinaan hyvin masentunut ja apaattinen. Välillä hän saa raivokohtauksia ihan hassuista asioista, kuten esim. kysyin Jasminilta, että otetaanko laastari pois ja siitä alkoi kauhea kiljuminen ja huutaminen ja lyöminen. Ei se Jasminillekkaan varmaan ole helppoa, kun ei tarkkaan tiedä mistä sisäinen kiukku ja turhautuminen johtuu. Ei hän käsitä sellaisia asioita ja ymmärrä niitä tarkkaan. Ja kehen muuhunkaan ne purettaisiin ellei minuun, isäntään, Jussiin ja Jadeen. Siitä sitten sisaruksille puhkeaakin tosi helposti riita. Komentaa saa paljon enemmän kuin ennen.
No lääkäri vähän lupaili, että kun lääke määrä pienenee niin oireetkin alkaa helpottaa. Jos se siitä sitten.. tosin lääkäri taisi sanoa, että se voi myös aiheuttaa enemmän ärtyneisyyttä alkuun... hmmm...
Jasmin askarteli myös osastolle kiitos kortin. :) Veimme sen osastolle ennen kotiin paluuta. Henkilökunta ihastui korttiin. Siellä oli myös Jasminin oma kerhokuva mukana ja Jasmin kirjoitti itse nimensä korttiin. <3 Ihana tyttö. <3
Ja se on kyl hieno asia miten Jasmin on antanut tehdä kaikenlaisia tutkimuksia reippaasti ja jaksaa tän koko rumpan. :) Ja mein taloudessa rytmi on parantunut. Lapset menee ajois nukkumaan ja herää aikasin.
Nyt kun tein lapsosille omat huoneetkin, niin silti sinne marssitaan sänkyyn nukkumaan kiltisti. Hyvänyönsuukko täytyy käydä antamassa. :) <3 Luulin ,että siinä olisi voinut käydä vaikka mitä unettomuutta ja levottomuutta, kun täytyy yksin olla omassa huoneessa, mutta ei. Jasmin ja Jussi on oikein iloisia ja tyytyväisiä tähän ratkaisuun. :) Leikkiminenkin luonaa vuoronperään aina toisen huoneessa. :D
Väsynyt äiti kuittaa ja kumartaa.. adjööö.
Jasmin on tosi reipas tyttö kaikseta huolimatta. Lääkäri jolla me käytiin oli todella mukava ja selitti asian selkeästi. Nyt kortisoonilääkitystä vähennetään niin, että saa vain joka toinen päivä. Välipäivinä täytyy ottaa hydrokortisooni lääkettä, joka sitten auttaa Jasminin munuaisen oman kortisoonin tuotantoa. Siis elimistön oma kortisoonin tuottaminen on alentunut kortisoonilääkityksen myötä ja sitä täytyy tavallaan elvyttää. En osaa selittää asiaa sen paremmin. Joka päivä hän nyt saa lääkettä joka estää oireiden uusimista. Todennäköisesti sitten, kun kaikki lääkkeet loppuu ja tulee esim. flunssa, niin silti tämä "tauti" voi uusiutua. Se on aika todennäköistä, mutta silti toivon vähän sitä ihmettä ettei tämä koskaan ikinä uusisi. Se on asia erikseen jos tämä uusiutuu monta kertaa. Jos, jos ja jos. Sitä kun ei tiedä mitä tuleman pitää. Mutta positiivistä, että kortisoonia vähennetään nyt. Kuukauden päästä on uusi kontrolli ja silloin on taas verikokeet ja uutena ihmeenä joku rasitustesti jossa testataan munuaisten oman kortisoonin tuottoa. Ja silloin ratkeaa mahdollisesti jatkuuko kortisooni vai ei. Toivoa siis sopii ettei tarvittaisi enää koko kortisoonia... Lääkärikin joka näki Jasminin ensimmäistä kertaa huomasi, että tämä lääke on tehnyt tytölle ulkoisia kuin sisäisiä muutoksia. Ulkoinen pieni sivuseikka on naamassa ilmentyvä turpoaminen, mutta raskaampi ja hankalampi on luonteen muuttuminen. Jasmin on välillä kuin eri tyttö. Ei ole kyllä joka päivä ollut helppoa varsinkin kun Jussi ja Jade tarvitsevat oman hoitamisensa ym ym ym... Lääkärikin sanoi: " Teillä on varmasti ollut rankkaa. " Tuntui kyllä kivalta, kun joku ymmärtää. Jasmin on hyvin kärttyisä ja ylivilkas, kun taas toisinaan hyvin masentunut ja apaattinen. Välillä hän saa raivokohtauksia ihan hassuista asioista, kuten esim. kysyin Jasminilta, että otetaanko laastari pois ja siitä alkoi kauhea kiljuminen ja huutaminen ja lyöminen. Ei se Jasminillekkaan varmaan ole helppoa, kun ei tarkkaan tiedä mistä sisäinen kiukku ja turhautuminen johtuu. Ei hän käsitä sellaisia asioita ja ymmärrä niitä tarkkaan. Ja kehen muuhunkaan ne purettaisiin ellei minuun, isäntään, Jussiin ja Jadeen. Siitä sitten sisaruksille puhkeaakin tosi helposti riita. Komentaa saa paljon enemmän kuin ennen.
No lääkäri vähän lupaili, että kun lääke määrä pienenee niin oireetkin alkaa helpottaa. Jos se siitä sitten.. tosin lääkäri taisi sanoa, että se voi myös aiheuttaa enemmän ärtyneisyyttä alkuun... hmmm...
Jasmin askarteli myös osastolle kiitos kortin. :) Veimme sen osastolle ennen kotiin paluuta. Henkilökunta ihastui korttiin. Siellä oli myös Jasminin oma kerhokuva mukana ja Jasmin kirjoitti itse nimensä korttiin. <3 Ihana tyttö. <3
Ja se on kyl hieno asia miten Jasmin on antanut tehdä kaikenlaisia tutkimuksia reippaasti ja jaksaa tän koko rumpan. :) Ja mein taloudessa rytmi on parantunut. Lapset menee ajois nukkumaan ja herää aikasin.
Nyt kun tein lapsosille omat huoneetkin, niin silti sinne marssitaan sänkyyn nukkumaan kiltisti. Hyvänyönsuukko täytyy käydä antamassa. :) <3 Luulin ,että siinä olisi voinut käydä vaikka mitä unettomuutta ja levottomuutta, kun täytyy yksin olla omassa huoneessa, mutta ei. Jasmin ja Jussi on oikein iloisia ja tyytyväisiä tähän ratkaisuun. :) Leikkiminenkin luonaa vuoronperään aina toisen huoneessa. :D
Väsynyt äiti kuittaa ja kumartaa.. adjööö.
maanantai 7. lokakuuta 2013
3D tutkiskelua...
tiistai 1. lokakuuta 2013
Haudi!
En ole kerinny päivittelee tänne mitään pitkään aikaan. Se lienee ymmärrettävää kolmen lapsen äidiltä. :) Tänään on hyvä kirjottaa jotain, kun Jasminin pissatulokset on ollut jonkin aikaa jo negatiiviset niin hän pääsee kerhoon. :) Kyllä on tyttö ollut riemua täynnä!
Viime aikoina on tapahtunut niin paljon pahaa, niin ei oikein osaa valoisasti ajatella Jasminin tilannetta. Tässä sitä pelätään koko ajan pahinta. Jos tämä oireyhtymä uusiutuu usein, niin edessä voi olla että Jasmin joutuu nukutuksessa leikkaukseen, jossa otetaan koepala munuaisista. Siitä sitten tietää tarvitaanko evhkäpä munuaisten luovuttajaa vai annetaanko stytostaatti hoitoja. Ei paljon naurata.
Jasmin tosiaan saa kortisooni lääkkeitä, jotta paranee. Sen sivuvaikutukset ei ole kivoja. Kortisooni haurastuttaa luita, aiheuttaa turvotusta, tekee lapsesta ylivilkkaan, ärtyneen ja toisinaan Jasmin on aivan väsynyt, apaattinen ja jopa masentunut. :(
Positiivisesti kun koitenkin koittaa ajatella, niin Jasminin iho on todella hyvä. Atopiaa ja ihottumaa ei ole laisinkaan ja tyttö paranee päivä päivältä. Pian Jasminin lääke rytmi muuttuu pienemmäksi niin katsotaan kuinka käy. Entä kun koko lääke loppuu.... Noooh... Mahdollisuudet täysin parantumiseen on lapsella aina hyvät. Välttämättä ei seuraa munuaisten vaurioitumista tai vajaatoimintaa laisinkaan. Jasmin on onneksi reipas ja vahva tyttö.
Sitä nyt vaan ajattelee kaikkein pahinta, kun on jo menettänyt aivan pienen ja viattoman läheisen. :'(
Meidän sukua on nyt koeteltu oikein urakalla, mutta jos se tästä pian loppuisi.
Jussi ja Jade on kasvanut hurjaa vauhtia jo isoiksi lapsosiksi. Jussi puhua pälpättää vaikka mitä. Jade kääntyilee ja tavoittelee esineitä hurjasti. Juttelu häneltäkin luonaa oikein sujuvasti. :)
Olen taas löytänyt ( ainakin tällä hetkellä) innostuksen piirtämiseen. :) Voisinkin laittaa kuvan siitä, kun koitin luoda paperille 3D ilmiön. :) Se oli oikein hauskaa. Piirrustus ei ole parhaimmistoa ja aika pikainen töherrys, mutta kai se sitä alkais luonaamaan kun perehtyisi kunnolla. :)
Paperin taitos näkyy liian selvästi mikä vähentää 3D:n tunnelmaa. Sihrusta silmiä niin toimii. :D
Ja positiivinen loppukevennys: Sisko menee naimisiin miehensä kanssa ja minut on serkun kanssa valittu kaasoiksi. Mikäs sen komiampaa ja hauskempaa. <3
Viime aikoina on tapahtunut niin paljon pahaa, niin ei oikein osaa valoisasti ajatella Jasminin tilannetta. Tässä sitä pelätään koko ajan pahinta. Jos tämä oireyhtymä uusiutuu usein, niin edessä voi olla että Jasmin joutuu nukutuksessa leikkaukseen, jossa otetaan koepala munuaisista. Siitä sitten tietää tarvitaanko evhkäpä munuaisten luovuttajaa vai annetaanko stytostaatti hoitoja. Ei paljon naurata.
Jasmin tosiaan saa kortisooni lääkkeitä, jotta paranee. Sen sivuvaikutukset ei ole kivoja. Kortisooni haurastuttaa luita, aiheuttaa turvotusta, tekee lapsesta ylivilkkaan, ärtyneen ja toisinaan Jasmin on aivan väsynyt, apaattinen ja jopa masentunut. :(
Positiivisesti kun koitenkin koittaa ajatella, niin Jasminin iho on todella hyvä. Atopiaa ja ihottumaa ei ole laisinkaan ja tyttö paranee päivä päivältä. Pian Jasminin lääke rytmi muuttuu pienemmäksi niin katsotaan kuinka käy. Entä kun koko lääke loppuu.... Noooh... Mahdollisuudet täysin parantumiseen on lapsella aina hyvät. Välttämättä ei seuraa munuaisten vaurioitumista tai vajaatoimintaa laisinkaan. Jasmin on onneksi reipas ja vahva tyttö.
Sitä nyt vaan ajattelee kaikkein pahinta, kun on jo menettänyt aivan pienen ja viattoman läheisen. :'(
Meidän sukua on nyt koeteltu oikein urakalla, mutta jos se tästä pian loppuisi.
Jussi ja Jade on kasvanut hurjaa vauhtia jo isoiksi lapsosiksi. Jussi puhua pälpättää vaikka mitä. Jade kääntyilee ja tavoittelee esineitä hurjasti. Juttelu häneltäkin luonaa oikein sujuvasti. :)
Olen taas löytänyt ( ainakin tällä hetkellä) innostuksen piirtämiseen. :) Voisinkin laittaa kuvan siitä, kun koitin luoda paperille 3D ilmiön. :) Se oli oikein hauskaa. Piirrustus ei ole parhaimmistoa ja aika pikainen töherrys, mutta kai se sitä alkais luonaamaan kun perehtyisi kunnolla. :)
Ja positiivinen loppukevennys: Sisko menee naimisiin miehensä kanssa ja minut on serkun kanssa valittu kaasoiksi. Mikäs sen komiampaa ja hauskempaa. <3
keskiviikko 11. syyskuuta 2013
:)
Jasmin pääse eilen kotiin. :) Arki voi pikkuhiljaa alkaa taas rullaamaan. Kyllä siellä sairaalassa puoltoista viikkoo vierähti. Yllättävän nopeasti se aika meni lopulta. Ekana päivänä kerrottiin, että voi mennä pari viikkoo ni se tuntu ikuisuudelta.
Nyt on omaa seurantaa stiksejen avulla ja sit on kontrollikäyntei ja välil käyntei verikokeil. Kortisoonilääkitys jatkuu n.6vko. Viimeset kaks viikkoo lääkkeit saa enää joka toinen päivä. Jasmin sai myös 'närästyslääkettä' joka auttaa kortisoonin aiheuttamaan 'närästykseen'. Jasminin sanoin mahan kipristykseen. Jasminilta löyty streptokokki bakteeri kurkusta lievänä ja se hoidettii jo osastolla. Meille sanottiin et koko perhe on hyvä tarkastaa ja tarkastettiin kanssa. Isäntä ja Jussi syö antibioottia tällä hetkellä. Mä ja Jade oltiin ihan puhtaita. :) Kyl on muistettavaa mist purkista kukin saa ja kuinka paljon... ja täytyy tosiaan jassun pissaa aina stiksail aamuisin ja kirjottaa tulokset vihkoon ja viedä se mennessää kontrolliin. Huh... Jade häirittee mun ajatuksen kulkua just nyt joten taidan lopettaa....
Noni.. maito lämmitetty.. täytyy ol hiljasta, jotta mun vähäset ajatukset pysyy kasassa... oon niin huono keskittymään. No ajatuskin katkes, mutta kaimaar mä rupeen herättää Jasminia lääkkeille ja sillee.
Ehkä mä joku vuosi saan tänne kunnollisen tekstin. Adios.
Siitähän mun piti kirjottaa, et oli mukavaa saada koko perhe saman katon alle. Ja niin ihanaa ku se isäntä oli siin mun vieres koko yön, eikä sairaalan kylmä patteri.
Nyt on omaa seurantaa stiksejen avulla ja sit on kontrollikäyntei ja välil käyntei verikokeil. Kortisoonilääkitys jatkuu n.6vko. Viimeset kaks viikkoo lääkkeit saa enää joka toinen päivä. Jasmin sai myös 'närästyslääkettä' joka auttaa kortisoonin aiheuttamaan 'närästykseen'. Jasminin sanoin mahan kipristykseen. Jasminilta löyty streptokokki bakteeri kurkusta lievänä ja se hoidettii jo osastolla. Meille sanottiin et koko perhe on hyvä tarkastaa ja tarkastettiin kanssa. Isäntä ja Jussi syö antibioottia tällä hetkellä. Mä ja Jade oltiin ihan puhtaita. :) Kyl on muistettavaa mist purkista kukin saa ja kuinka paljon... ja täytyy tosiaan jassun pissaa aina stiksail aamuisin ja kirjottaa tulokset vihkoon ja viedä se mennessää kontrolliin. Huh... Jade häirittee mun ajatuksen kulkua just nyt joten taidan lopettaa....
Noni.. maito lämmitetty.. täytyy ol hiljasta, jotta mun vähäset ajatukset pysyy kasassa... oon niin huono keskittymään. No ajatuskin katkes, mutta kaimaar mä rupeen herättää Jasminia lääkkeille ja sillee.
Ehkä mä joku vuosi saan tänne kunnollisen tekstin. Adios.
Siitähän mun piti kirjottaa, et oli mukavaa saada koko perhe saman katon alle. Ja niin ihanaa ku se isäntä oli siin mun vieres koko yön, eikä sairaalan kylmä patteri.
maanantai 9. syyskuuta 2013
Viime viikosta muutama kuva. :)
Sellasia kuvia tällä kertaa. :) Jasmin on toipunut todella hyvin ja pääsee joka päivä käymään kotona. Se on ihanaa kun saa perheen kokoon päiväksi ja pian jo on kotiutuminen edessä, jos ei ilmaannu ongelmia. :)
keskiviikko 4. syyskuuta 2013
maanantai o hanurista.
Päätin nyt tulla silmät sikkurassa kirjottaan pikaseen postauksen.
Elikkä.. aiemmin huomattiin, että Jasminilla on jaloissa turvotusta. Mentiin näytille Euraan jossa vastaus oli, että johtunee rasituksesta. Noh.. meni joku päivä (en todellakaan muista) ja katsoin että tytön reidet näyttää turvonneilta ja sitä äitin kanssa päivittelin. Ajateltiin et jos se sit o siihe rasituksee tai jos tyttö vaan on kasvanut. Sitte alko silmien ympärykset turpoomaan. Tyttö on todella allerginen kuten äitinsä niin oletettiin että se johtuu siitä. Neuvolassakin Jasminin silmistä kyselin ja allergiaahan siinä pohditiin ja alotettiin ottaa zyrtekkii. Sit naama alko turpoamaan aivan eritavalla ja maha oli yhtäkkiä iso pallo. Sit me oltiin jo ihan hermona, et mitä tää on ja mentiin Harjavaltaan näytille. Pissa näytteestä huomattiin, että proteiinien määrä pissassa on niin suuri, että heti poriin. No ei siinä muu auttanu. Porissa odoteltiin ja otettiin kokeita ja odoteltiin lisää ja lääkäri totes, että meidän neitillä on nefroottinen oireyhtymä. MIKÄ??? No, tästä linkistä löytyy rakentava vastaus.http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00847
Jasmin on toipunut todella hyvin ja on erittäis reipas tyttö. Välillä sitä miettii, että jos se alkaa uusia usein tai uusii yleensäkkin. Miten tästä eteenpäin? Jne jne. ravataanko me pian alvariinsa sairaalassa? Uusiminen on pelottava ajatus?
On todella hankalaa järjestää kaikki menot ja olot. Kumpi on kotona ja kumpi sairaalassa ja onko lapset mukana vai hoidossa, kuinka kauen ne viihtyy osastolla ja missä ne o hoidos ja kuinka kauan ja mihin aikaan??? Kuinka kauan tää kestää, millo päästää kotii, mitä lääket toi o?? Tietysti pääasia on, että tyttö paranee, mutta ei ole helppoa olla ilman Jussia ja Jadea. Nyt olenkin kotona ja isä on Jassun kanssa osastolla. Huomenna taas palaan sairaala maailmaan ja katotaan jos maanantai-tiistai olis seuraava ajankohta, että pääsisin taas kotiin. Kumpa saisin pian koko perheen taas kasaan saman katon alle ja kumpa tämä ei uusiutuisi. Eiköhän tässä ole mein sukua jo koeteltu ihan tarpeeks vähäks aikaa. Samanen maanantai oli oikein pommi-isku ja surun päivä.
Öitä ja kiitos. Nyt tämä mamma o puhki ja menee maate.
Elikkä.. aiemmin huomattiin, että Jasminilla on jaloissa turvotusta. Mentiin näytille Euraan jossa vastaus oli, että johtunee rasituksesta. Noh.. meni joku päivä (en todellakaan muista) ja katsoin että tytön reidet näyttää turvonneilta ja sitä äitin kanssa päivittelin. Ajateltiin et jos se sit o siihe rasituksee tai jos tyttö vaan on kasvanut. Sitte alko silmien ympärykset turpoomaan. Tyttö on todella allerginen kuten äitinsä niin oletettiin että se johtuu siitä. Neuvolassakin Jasminin silmistä kyselin ja allergiaahan siinä pohditiin ja alotettiin ottaa zyrtekkii. Sit naama alko turpoamaan aivan eritavalla ja maha oli yhtäkkiä iso pallo. Sit me oltiin jo ihan hermona, et mitä tää on ja mentiin Harjavaltaan näytille. Pissa näytteestä huomattiin, että proteiinien määrä pissassa on niin suuri, että heti poriin. No ei siinä muu auttanu. Porissa odoteltiin ja otettiin kokeita ja odoteltiin lisää ja lääkäri totes, että meidän neitillä on nefroottinen oireyhtymä. MIKÄ??? No, tästä linkistä löytyy rakentava vastaus.http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00847
Jasmin on toipunut todella hyvin ja on erittäis reipas tyttö. Välillä sitä miettii, että jos se alkaa uusia usein tai uusii yleensäkkin. Miten tästä eteenpäin? Jne jne. ravataanko me pian alvariinsa sairaalassa? Uusiminen on pelottava ajatus?
On todella hankalaa järjestää kaikki menot ja olot. Kumpi on kotona ja kumpi sairaalassa ja onko lapset mukana vai hoidossa, kuinka kauen ne viihtyy osastolla ja missä ne o hoidos ja kuinka kauan ja mihin aikaan??? Kuinka kauan tää kestää, millo päästää kotii, mitä lääket toi o?? Tietysti pääasia on, että tyttö paranee, mutta ei ole helppoa olla ilman Jussia ja Jadea. Nyt olenkin kotona ja isä on Jassun kanssa osastolla. Huomenna taas palaan sairaala maailmaan ja katotaan jos maanantai-tiistai olis seuraava ajankohta, että pääsisin taas kotiin. Kumpa saisin pian koko perheen taas kasaan saman katon alle ja kumpa tämä ei uusiutuisi. Eiköhän tässä ole mein sukua jo koeteltu ihan tarpeeks vähäks aikaa. Samanen maanantai oli oikein pommi-isku ja surun päivä.
Öitä ja kiitos. Nyt tämä mamma o puhki ja menee maate.
keskiviikko 28. elokuuta 2013
Hui kamala!!!
Oon lukenut Äitylit ryhmästä ja sen seurauksena googletin, noin viikko sitten, unihalvauksesta. Se kuulosti jo kamalalta ja ajattelin, että onneks en oo ite semmosta kokenu. No viimeyönä sit taisin sen kokea.
Illalla katottiin isännän kanssa Csi NY ja siitä sain uneeni sitten painajaisen. Hyvin oudon sellaisen. Siinä oli joku murhaaja ja Mac sitä yritti ratkasta. Siinä uhrit oli pystyyn jäätyneitä ja niiltä katkastiin sen jälkeen päät, jotta verta ei olis murhapaikoilla. Yhtäkkiä mä talsin jossain kujalla ja aina välillä mulle tuli kylmä olo ihan kuin olisin jäätymässä ja sitten koitin vaan vaihtaa suuntaa, mut se ei onnistunut. Sit joku tumma hahmo seuras mua. Vaikka en ollu jäätynyt niin se hahmo lähesty mua ison puukon kanssa ja just ku se meinas katkasta mun kaulan ni heräsin. En pystyny liikkuumaan. Jalat tuntu turvonneilta isoilta pölkyiltä. Silmät kyllä liikku ja pystyin kattelemaan ympärilleni. Ihan ku makuuhuoneen oven takana olis ollu joku, ku se varjo liikku ja tummeni aina välillä. Ihan ku joku olis kurkkinu, että nukunko. Sitten sivusilmällä huomasin, että pinnasängyssä joku oli lapseni päällä ja Jade alko nähjäämää. Pelkäsin, etten pysty auttamaan lastani ja ajatus, että tarvisi nousta lämmittämään maitoa kammotti. Jade ei herännyt ja lakkasi nähjäämästä samaan aikaan kun tumma 'olento' lähti pois pinnasängystä. Seuraavaksi tuntui kun joku olisi ollut tulossa meidän makuuhuoneeseen. Ihan kuin olisin nähnyt hahmon varjon. Sitten muistin (kiitos google) että minun täytyy koittaa saada itseni liikkeelle. Vihdoin sainkin käteni liikkeelle ja koitin tuuppia Jarnon hereille. Ei vaikutusta, mutta onneksi pian sain koko kroppani liikkumaan normaalisti. Huh, mikä helpotus. Onneksi nukahdin väsymyksen takia nopeasti uudestaan. Jade herätti yösyötölle myöhemmin ja kaikki oli aivan normaalisti, silti kun menin lämmittämään maitoa, minun oli pakko vilkuilla ympärilleni kokoajan. Se oli aivan kamala kokemus.
Illalla katottiin isännän kanssa Csi NY ja siitä sain uneeni sitten painajaisen. Hyvin oudon sellaisen. Siinä oli joku murhaaja ja Mac sitä yritti ratkasta. Siinä uhrit oli pystyyn jäätyneitä ja niiltä katkastiin sen jälkeen päät, jotta verta ei olis murhapaikoilla. Yhtäkkiä mä talsin jossain kujalla ja aina välillä mulle tuli kylmä olo ihan kuin olisin jäätymässä ja sitten koitin vaan vaihtaa suuntaa, mut se ei onnistunut. Sit joku tumma hahmo seuras mua. Vaikka en ollu jäätynyt niin se hahmo lähesty mua ison puukon kanssa ja just ku se meinas katkasta mun kaulan ni heräsin. En pystyny liikkuumaan. Jalat tuntu turvonneilta isoilta pölkyiltä. Silmät kyllä liikku ja pystyin kattelemaan ympärilleni. Ihan ku makuuhuoneen oven takana olis ollu joku, ku se varjo liikku ja tummeni aina välillä. Ihan ku joku olis kurkkinu, että nukunko. Sitten sivusilmällä huomasin, että pinnasängyssä joku oli lapseni päällä ja Jade alko nähjäämää. Pelkäsin, etten pysty auttamaan lastani ja ajatus, että tarvisi nousta lämmittämään maitoa kammotti. Jade ei herännyt ja lakkasi nähjäämästä samaan aikaan kun tumma 'olento' lähti pois pinnasängystä. Seuraavaksi tuntui kun joku olisi ollut tulossa meidän makuuhuoneeseen. Ihan kuin olisin nähnyt hahmon varjon. Sitten muistin (kiitos google) että minun täytyy koittaa saada itseni liikkeelle. Vihdoin sainkin käteni liikkeelle ja koitin tuuppia Jarnon hereille. Ei vaikutusta, mutta onneksi pian sain koko kroppani liikkumaan normaalisti. Huh, mikä helpotus. Onneksi nukahdin väsymyksen takia nopeasti uudestaan. Jade herätti yösyötölle myöhemmin ja kaikki oli aivan normaalisti, silti kun menin lämmittämään maitoa, minun oli pakko vilkuilla ympärilleni kokoajan. Se oli aivan kamala kokemus.
lauantai 24. elokuuta 2013
Eläimellistä menoa
Oltiin tänään Kiviniityn kotieläinuistossa. Oli kyllä todella kiva paikka. Siellä oli erilaisia eläimiä ja sen jälkeen pääsi leikkimään. :) Todella viihtyisä paikka tosiaan oli, että taidetaan mennä toisenkin kerran. Lapset piti myös paikasta, niin eläimistä kuin pomppulinnasta ja muusta. :) Tässä muutama kiva kuva.
Jasmin pääsi heppan selkään ja se oli todella kivaa. :) Tyttö oli kyllä niin ilonen että. :) <3
Jussi sen sijaan piti sähkömönkkäreistä. :D <3
Jasminkin tykkäsi ajella mönkkärin kanssa. <3
Sitten pieni hemmottelu minulle. Kiss kynsilakka setin kanssa tehdyt kivat kynnet. Kuvat puhukoon puolestaan, vaikka hiemän väri vääristyy. Kynnet on nyt kivan kultaiset. <3 I like.
Sellasta tänään. Käytiin me mummoakin katsomassa ja oikein Arnoldsista piti kahvin kanssa kastamista hakea. NAM!! <3
Jade makoili vaunuissa tyytyväisenä <3 Mikä ihanuus.
Sellasta tänään. Käytiin me mummoakin katsomassa ja oikein Arnoldsista piti kahvin kanssa kastamista hakea. NAM!! <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)