Hui kamala!!!

Oon lukenut Äitylit ryhmästä ja sen seurauksena googletin, noin viikko sitten, unihalvauksesta. Se kuulosti jo kamalalta ja ajattelin, että onneks en oo ite semmosta kokenu. No viimeyönä sit taisin sen kokea.
Illalla katottiin isännän kanssa Csi NY ja siitä sain uneeni sitten painajaisen. Hyvin oudon sellaisen. Siinä oli joku murhaaja ja Mac sitä yritti ratkasta. Siinä uhrit oli pystyyn jäätyneitä ja niiltä katkastiin sen jälkeen päät, jotta verta ei olis murhapaikoilla. Yhtäkkiä mä talsin jossain kujalla ja aina välillä mulle tuli kylmä olo ihan kuin olisin jäätymässä ja sitten koitin vaan vaihtaa suuntaa, mut se ei onnistunut. Sit joku tumma hahmo seuras mua. Vaikka en ollu jäätynyt niin se hahmo lähesty mua ison puukon kanssa ja just ku se meinas katkasta mun kaulan ni heräsin. En pystyny liikkuumaan. Jalat tuntu turvonneilta isoilta pölkyiltä. Silmät kyllä liikku ja pystyin kattelemaan ympärilleni. Ihan ku makuuhuoneen oven takana olis ollu joku, ku se varjo liikku ja tummeni aina välillä. Ihan ku joku olis kurkkinu, että nukunko. Sitten sivusilmällä huomasin, että pinnasängyssä joku oli lapseni päällä ja Jade alko nähjäämää. Pelkäsin, etten pysty auttamaan lastani ja ajatus, että tarvisi nousta lämmittämään maitoa kammotti. Jade ei herännyt ja lakkasi nähjäämästä samaan aikaan kun tumma 'olento' lähti pois pinnasängystä. Seuraavaksi tuntui kun joku olisi ollut tulossa meidän makuuhuoneeseen. Ihan kuin olisin nähnyt hahmon varjon. Sitten muistin (kiitos google) että minun täytyy koittaa saada itseni liikkeelle. Vihdoin sainkin käteni liikkeelle ja koitin tuuppia Jarnon hereille. Ei vaikutusta, mutta onneksi pian sain koko kroppani liikkumaan normaalisti. Huh, mikä helpotus. Onneksi nukahdin väsymyksen takia nopeasti uudestaan. Jade herätti yösyötölle myöhemmin ja kaikki oli aivan normaalisti, silti kun menin lämmittämään maitoa, minun oli pakko vilkuilla ympärilleni kokoajan. Se oli aivan kamala kokemus.

Eläimellistä menoa

 Oltiin tänään Kiviniityn kotieläinuistossa. Oli kyllä todella kiva paikka. Siellä oli erilaisia eläimiä ja sen jälkeen pääsi leikkimään. :) Todella viihtyisä paikka tosiaan oli, että taidetaan mennä toisenkin kerran. Lapset piti myös paikasta, niin eläimistä kuin pomppulinnasta ja muusta. :) Tässä muutama kiva kuva.

Jasmin pääsi heppan selkään ja se oli todella kivaa. :) Tyttö oli kyllä niin ilonen että. :) <3

 Jussi sen sijaan piti sähkömönkkäreistä. :D <3

 Jasminkin tykkäsi ajella mönkkärin kanssa. <3

  

 Jade makoili vaunuissa tyytyväisenä <3 Mikä ihanuus. 

 

Sitten pieni hemmottelu minulle. Kiss kynsilakka setin kanssa tehdyt kivat kynnet. Kuvat puhukoon puolestaan, vaikka hiemän väri vääristyy. Kynnet on nyt kivan kultaiset. <3 I like.

Sellasta tänään. Käytiin me mummoakin katsomassa ja oikein Arnoldsista piti kahvin kanssa kastamista hakea. NAM!! <3

Hei muumit. :)

Lähtö fiiliksiä. :) Aika ilosen näköstä porukkaa. Isommat lapsukaiset pääsi muumimaailmaan ja Jade meni kummitätin luokse Säkylään hoitoon. :)

Jussi oli haljeta ilosta nähdessään Nipsun. :D Luulin ettei muumit sillai kauheest kiinnostais Jussia, mutta    olin pahasti väärässä. Se riemu ja ilo naamalla kerto kaiken.  <3

Jasmin onkin oikeia konkari muumien suhteen. Olihan tämä tyttöselle jo kolmas kesä, kun siellä vieraili. Jasmin viihtyi PikkuMyyn kanssa rappusilla oikein hyvin. Röhkimisen ja naureskelun jälkeen Myy sanoi : "jos Vilijonkka nyt näkisi meidät, niin kyllä se varmasti suuttuisi." Ja se vaan lisäsi naurun määrää. :D

Lapset oli innoissaan, iloisia ja etenkin hyvin kilttejä. :) <3 Ihana päivä.

Jade oli ollut hoidossa niin kiltti pikkuinen tyttö, että sai tuliaisiksi muumi jumpsuitin. Eiks ookki söpö? <3

Huomenna on uudet kujeet. Adios. 

Ainiin..

.. piti tulla tänne vähän päivittelemään. :)

Tuli siis neuvolassa käytyä. Jade sai paljon kehuja, reipas tyttö. Ikää siis noin 3kk ja oli rokotusten aika. Ne sai tytön ihan väsyneeks ja Jade nukkukin melkein kokopäivä. Nostin sen illalla ylös, jotta yölläkin uni sitten maistuis. Tais se puoltoista tuntia sit hereillä ollakkin. Nukku silti koko yön kiltisti. Strategiset mitat: Paino: 5.6kg ja pituus: 62cm. Pitkä ja hoikka tyttö.
Jussikin oli reipas poika ja kasvanut hyvin. Painoa oli 11,5kg ja pituutta 83cm. Jussi sai oikein paljon kehuja miten reippaasti heittää palloa. Ja kyllähän se sitä kovin heittääkin ja pitkälle.

Ensin meinasin, että en puhu neuvolassa mitään omista ajatuksista, koska meidän neuvolatäti oli lomalla. Mutta kun raskaudesta on se 3kk kulunut niin piti täyttää masennus lappuskainen ja siitä sit kehkeyty keskustelua ja siitä se lähti. Oli kyllä oikein keventävää jutella ja neuvolatäti otti niin avoimesti vastaan ja kyseli sitten paljon niin oli helppo puhua. Ihan pintaa tietysti siinä raapastiin, mutta se oli oikein antoisaa. Sain vähän selkeyttä omaan pääkoppaani. :) Olen kyllä aina ajatellut ettei tuntemattomalle puhuminen auta, mutta kyllä se auttoi. Ei minulla sen suurempia ongelmia ole ja kaikki on hyvin, mutta välillä vaan uupuu se kuuntelija ja siksi kaikki ajatukset kasaantuu ja sitä kautta alkaa ahdistamaan. Ehkä joskus saan lopullisen rauhan itseni kanssa.

Ei sen kummempaa tällä kertaa. Omia ajatuksia on vähän vaikea saada välillä kasaan, mutta kun joku osaa esittää oikeat kysymykset ja on oikeasti kiinnostunut niin puhuminenkin on helppoa. :)
puss<3

:)

Oon kyllä vähä kade niille ku osaa kirjottaa niin nätisti omista tunteistaan ja ajatuksistaan. Mä en saa ees omia ajatuksia kasaan, saatika et saisin niit kirjotettua ylös järkevästi tai edes ymmärrettävästi puhumattakaan kauniista.
Ja se on hatun noston arvosta, että uskaltaa avoimesti ja rehellisesti kirjottaa niin pahat kuin hyvätkin tunteet ja asiat. Itse en oikein uskalla... en ole edes kovin hyvä puhumaan. Ja ajatus siitä, että jos en jaksa ja on ihmeellisen selittämätön paha olo jatkuvasti = paska äiti.
Tänään on Jaden ja Jussin neuvolat niin ajattelin avata suutani edes hiukan... se jää nähtäväksi kuinka käy.

Yllätyyys

Isäntä tosiaan pyöristy siihen 30 lukemiin, joten piti pieni kuje järjestää pienessä piirissä. :) Ei niin helpolla saa päästää.

17.pvä yllätettiin isäntä. Juhlaväki saapui yllättäen paikalle tarjottavien kanssa ja siitä se lähti. Viikkojen salailu sai päätöksen. Ei oo helppoo olla hiljaa ja juonii omaa miest vastaan. Kaikki onnistu juuri niinkuin pitikin ja sankari oli tyytyväinen. :)

Kiitos vielä kaikille mukana olleille ja juonioille. :)

Pientä piristystä pimeyteen.

                                                           

Tämän syksyn ensimmäiset kynttilät on laitettu palamaan. Tuli on vaan niin rauhoittava elementti. <3

Piirrustus

Viimeyön piirrustus. Sain inspiraation ja sit piti piirtää. Kuva onkin jo mustissa kehyksissä keittiön pöydällä. :) Ei ehkä ihan näkösiä tullut, mutta yrittänyttä ei laiteta vai millai se meni.

Aikomuksena olis postata tänne lapsosista pari kollaasikuvaa sitten kun saan aikaiseksi. En ole niissäkään niin etevä, että tuosta vain sujuisi. :)

RAKAS

Oma rakkauteni pyöristyi juuri eilen kolmeenkymppiin. Sitä juhlistettiin Yyterin rannoilla kuunnellen Hauli Brosia. (10.8.)En ollut ennen livenä nähnyt kyseistä bändiä, mutta levyjä olen kuunnellut isännän kanssa. Keulahahmo Juri Lindeman onkin mieheni jonkun sortin kaveri. Ennen keikkaa Juri tuli monesti puhumaan isännälle ja minun silmät sai siinä sitten levätä samalla.
Tosi hyvä keikka oli ja ilta oli muutoinkin hyvin onnistunut. Yhtäkkiä baariin ilmestyi kuusi kappaletta Tuksuja. Hetken jo luulin näkeväni harhoja... toisaalla oli iso kasa miehiä pitkissä rikkinäisissä kalsareissa.. hotkonen... Aaaahh.. Jollain oli polttarit. Sen kunniaksi Tuksut pääsikin lavalle laulamaan.

Harmittaa vähän vieläkin, kun en tohtinut mennä pyytämään Juria laulamaan onnittelu laulua sankarille... varsinkin, kun joku muu oli pyytänyt jollekkin toiselle sankarille... Epäilin, ettei Juri varmaan laulais.. noh.. laulo se. Ja kyllähän minua kiukutti ja itketti. Mutta onneksi rakas pikkuveli pelasti tilanteen. Hän laittoi soimaan tuulin - paljon onnea vaan juuri kun me tultiin autoon. :) Kyllä se sellainen piristää. Pikkuveli toimi tyttöystävänsä kanssa meidän hovikuskeina. Meno oli huisin hauskaa.

Tänään aamusti teinkin kolmikymppiselle raihnaselle aamupalaa ja sitten herätin sulosesti. :) Vielä Paljon onnea rakas. :) <3

Ahaa-elämys.

Siis oikeesti... luin oman tekstini uudelleen ja vähänkö olen turhamainen itteetäni kohtaan. Mitäs sitte jos mun kroppani on muuttunut. So what??!! Mun pitäis olla siitä ylpee, miten se on kestäny kaiken niin hienosti. Ja oma vikanihan se on kun paino ei ole pudonnut... mutta kirjotukseni on kyllä... huhhahhei.. Taisi olla synkkä päivä tuolloin.
Se on työn alla, että pitäisin täysin kropastani. On tähän totuttelemista ja oppimista, mutta on tässä niin paljon hyvääkin.
Eilen tuli leffa aivan liian hotti, ja siinä tuli muutamia hyviä elämän ohjeita. Siitä tajusin, että minun täytyy pitää itsestäni ja mennä vaan ylpeenä. Me kaikki ollaan erilaisia ja jokainen on kaunis omallatavallaan. Senkun menee vaan itsevarmasti, ni heti näyttää kauniimmalta ja hehkuvammalta.

-tervetuloa kurvit. :) <3

A Beautiful Body project

Harkitsen syvästi vieläkin, että kirjotanko tänne ja laittasin kuvia?? Minusta.. vähissä vaatteissa... Mikä ajatus... Mutta ehkä se auttaa. Jos kuitenkin se parantaisi omaa näkemystäni? Hmmm.... Kuvat on kyllä otettu jo... mutta kelpaako ne ?

 Tämä haaste antaa paljon ajateltavaa. Ja tämä on hyvä asia.
Tämän haasteen ilmoille heitti MAMI GO GO -blogin Minttu. Tästä pääset kurkkaamaan tarkemmin mistä on kyse.

Blogissani on lähinnä lapsista, käsitöistä, kynsistä ja yleisistä jutuista. En ole avautunut pahemmin, ehkä on aika paljastaa minusta jotain... ja se on sitten kaikkein kiusallisin asia? Minun kroppani... En vaan pidä siitä. Inhoan sitä. Miksi sen julkistaminen voi olla niin inhottavaa? Onhan mun kroppani ollut julki, kun olen ollut bikineissä rannalla... Onko siinä sitten jotain eroa onko bikinit päällä vai alusvaatteet? Ilman vaatteita tai vaatteet niin lopputulos ei mielytä minua alkuunkaan.

Olen 23-vuotias kolmen lapsen äiti. Lapseni ovat Jasmin (pian 4v), Jussi ( 1,6v) ja Jade (2kk).
Välillä ajattelen, että hitot ihanteista, minä olen aikaan saanut kolme lasta. Samase miltä kroppa näyttää. Ja kolikon kääntöpuoli... haluaisin kuitenkin näyttää hyvältä ja tuntea oloni kauniiksi, hyväksi ja halutuksi. Mieheni usein kertoo minulle, että olen hyvänäköinen ja kroppani on täydellinen, No eikö sen pitäisi riittää? Miksen voi pitää itsestäni ulkoisesti? En minä muiden miesten hyväksyntää kaipaa ja omaltani sen saan. Joku joskus sanoi, että miten voi rakastaa toista jos ei rakasta itseään. Enkö siis rakasta lapsiani.. tai miestäni.. ja vain koska en itseäni!!

Raskauksien aikana lihoin 8-10kg. Raskaudet meni hyvin ja synnytykset sujui mutkitta. Suurempia haavoja ei tullut. Mutta pylly kasvoi, maha lerpsahti, reidet turposi ja tissit riipahti. Paino on palannut yleensä normaaleihin lukemiin aika pian. Nyt se on jämähtänyt yläkanttiin... ja se ei tunnu kivalta. Laihduin alkuun roimaa vauhtia, mutta sitten alkoi lihoaminen ja tuntuu että jatkuu vaan. En muista edes, koska olisin ollut tyytyväinen kroppaani... toivonkin tämän haasteen myötä saavani uuden näkökulman kroppaani, koska kyllä se vaikuttaa kaikkiin omalla tavallaan. Ainakin 8kiloa tarttis saada pois (mielellään enemmän) ja kiinteyttä ja lihaksia.
No enköhän ole jaaritellut tarpeeksi... jos niitä kuvia sitten.Pelottaa...

Kuvat puhukoon puolestaan.

Oltiin Hoplopissa ja Herra Hakkaraisen talossa. Lapsilla oli oikein touhukas ja ratki riemukas päivä. :) <3