:)

Jasmin pääse eilen kotiin. :) Arki voi pikkuhiljaa alkaa taas rullaamaan. Kyllä siellä sairaalassa puoltoista viikkoo vierähti. Yllättävän nopeasti se aika meni lopulta. Ekana päivänä kerrottiin, että voi mennä pari viikkoo ni se tuntu ikuisuudelta.
Nyt on omaa seurantaa stiksejen avulla ja sit on kontrollikäyntei ja välil käyntei verikokeil. Kortisoonilääkitys jatkuu n.6vko. Viimeset kaks viikkoo lääkkeit saa enää joka toinen päivä. Jasmin sai myös 'närästyslääkettä' joka auttaa kortisoonin aiheuttamaan 'närästykseen'. Jasminin sanoin mahan kipristykseen. Jasminilta löyty streptokokki bakteeri kurkusta lievänä ja se hoidettii jo osastolla. Meille sanottiin et koko perhe on hyvä tarkastaa ja tarkastettiin kanssa. Isäntä ja Jussi syö antibioottia tällä hetkellä. Mä ja Jade oltiin ihan puhtaita. :) Kyl on muistettavaa mist purkista kukin saa ja kuinka paljon... ja täytyy tosiaan jassun pissaa aina stiksail aamuisin ja kirjottaa tulokset vihkoon ja viedä se mennessää kontrolliin. Huh... Jade häirittee mun ajatuksen kulkua just nyt joten taidan lopettaa....
Noni.. maito lämmitetty.. täytyy ol hiljasta, jotta mun vähäset ajatukset pysyy kasassa... oon niin huono keskittymään. No ajatuskin katkes, mutta kaimaar mä rupeen herättää Jasminia lääkkeille ja sillee.
Ehkä mä joku vuosi saan tänne kunnollisen tekstin. Adios.

Siitähän mun piti kirjottaa, et oli mukavaa saada koko perhe saman katon alle. Ja niin ihanaa ku se isäntä oli siin mun vieres koko yön, eikä sairaalan kylmä patteri. 

Viime viikosta muutama kuva. :)

 Jasmin kirjottelemassa kaiken näkösiä nimiä, kuten Otto, Emmi, Emilia, Miro, Äiti, Isi, Jussi, Jade.... ja paljon muuta. :)

 Tässä kuvassa taidetaan katsoa Toy Storyä hyvin keskittyneesti barbin kanssa. :)

 Siinä kuva kanyylistä joka vihdoin ja viimein saatiin paikalleen. Toisessä kädessä onkin mustelmia muistona. Se oli sanoinkuvaamattoman kamalaa, kun sitä verisuonta ei tohtinut löytyä millään ja hoitajat pitää väkisin lasta paikallaan jota sattuu kovasti. Mutta pakko se kanyyli oli saada paikalleen, jotta paraneminen pääsi käyntiin.

 Väsynyt toipilas pikkusiskon kanssa. :) <3 Taisi olla Jussin ja Jaden ensimmäinen vierailu osastolla.

 Hymyä huuleen, kyllä se siitä.

 Tähän riittää yksi ytimekäs sana: AUTO!!!

 Ilmeet ensimmäisestä ulkoilusta, heti kun saatin lupa moiseen. Jasmin sai kyllä lääkäriltä rajoitteet, ettei saa juosta tai hyppiä eikä mielellään pudota mistään. Ei olekkaan niin helppo homma. Onneksi Jasmin on sen aika hyvin ymmärtänyt vaikka välillä tekee kovasti mieli juosta Jussin perään. :)

 Laitettiin tukka nätiksi. :)

 Täytyihän sitä välillä päästä pesulle. Jasmin ymmärsi hyvin, ettei kättä, jossa on pussi suojaamassa kanyylia, saa kastella. :) Ja hauskaa oli. <3

 Siinä oma nimi kirjotettu hienosti. :) <3

Ja todella suloinen karkki. Piti ottaa kuva ja ikuistaa. :) Syöty on jo. :)

Sellasia kuvia tällä kertaa. :) Jasmin on toipunut todella hyvin ja pääsee joka päivä käymään kotona. Se on ihanaa kun saa perheen kokoon päiväksi ja pian jo on kotiutuminen edessä, jos ei ilmaannu ongelmia. :)

maanantai o hanurista.

Päätin nyt tulla silmät sikkurassa kirjottaan pikaseen postauksen.

Elikkä.. aiemmin huomattiin, että Jasminilla on jaloissa turvotusta. Mentiin näytille Euraan jossa vastaus oli, että johtunee rasituksesta. Noh.. meni joku päivä (en todellakaan muista) ja katsoin että tytön reidet näyttää turvonneilta ja sitä äitin kanssa päivittelin. Ajateltiin et jos se sit o siihe rasituksee tai jos tyttö vaan on kasvanut. Sitte alko silmien ympärykset turpoomaan. Tyttö on todella allerginen kuten äitinsä niin oletettiin että se johtuu siitä. Neuvolassakin Jasminin silmistä kyselin ja allergiaahan siinä pohditiin ja alotettiin ottaa zyrtekkii. Sit naama alko turpoamaan aivan eritavalla ja maha oli yhtäkkiä iso pallo. Sit me oltiin jo ihan hermona, et mitä tää on ja mentiin Harjavaltaan näytille. Pissa näytteestä huomattiin, että proteiinien määrä pissassa on niin suuri, että heti poriin. No ei siinä muu auttanu. Porissa odoteltiin ja otettiin kokeita ja odoteltiin lisää ja lääkäri totes, että meidän neitillä on nefroottinen oireyhtymä. MIKÄ??? No, tästä linkistä löytyy rakentava vastaus.http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00847

Jasmin on toipunut todella hyvin ja on erittäis reipas tyttö. Välillä sitä miettii, että jos se alkaa uusia usein tai uusii yleensäkkin. Miten tästä eteenpäin? Jne jne. ravataanko me pian alvariinsa sairaalassa? Uusiminen on pelottava ajatus?

On todella hankalaa järjestää kaikki menot ja olot. Kumpi on kotona ja kumpi sairaalassa ja onko lapset mukana vai hoidossa, kuinka kauen ne viihtyy osastolla ja missä ne o hoidos ja kuinka kauan ja mihin aikaan??? Kuinka kauan tää kestää, millo päästää kotii, mitä lääket toi o??  Tietysti pääasia on, että tyttö paranee, mutta ei ole helppoa olla ilman Jussia ja Jadea. Nyt olenkin kotona ja isä on Jassun kanssa osastolla. Huomenna taas palaan sairaala maailmaan ja katotaan jos maanantai-tiistai olis seuraava ajankohta, että pääsisin taas kotiin. Kumpa saisin pian koko perheen taas kasaan saman katon alle ja kumpa tämä ei uusiutuisi. Eiköhän tässä ole mein sukua jo koeteltu ihan tarpeeks vähäks aikaa. Samanen maanantai oli oikein pommi-isku ja surun päivä. 

Öitä ja kiitos. Nyt tämä mamma o puhki ja menee maate.