maanantai o hanurista.

Päätin nyt tulla silmät sikkurassa kirjottaan pikaseen postauksen.

Elikkä.. aiemmin huomattiin, että Jasminilla on jaloissa turvotusta. Mentiin näytille Euraan jossa vastaus oli, että johtunee rasituksesta. Noh.. meni joku päivä (en todellakaan muista) ja katsoin että tytön reidet näyttää turvonneilta ja sitä äitin kanssa päivittelin. Ajateltiin et jos se sit o siihe rasituksee tai jos tyttö vaan on kasvanut. Sitte alko silmien ympärykset turpoomaan. Tyttö on todella allerginen kuten äitinsä niin oletettiin että se johtuu siitä. Neuvolassakin Jasminin silmistä kyselin ja allergiaahan siinä pohditiin ja alotettiin ottaa zyrtekkii. Sit naama alko turpoamaan aivan eritavalla ja maha oli yhtäkkiä iso pallo. Sit me oltiin jo ihan hermona, et mitä tää on ja mentiin Harjavaltaan näytille. Pissa näytteestä huomattiin, että proteiinien määrä pissassa on niin suuri, että heti poriin. No ei siinä muu auttanu. Porissa odoteltiin ja otettiin kokeita ja odoteltiin lisää ja lääkäri totes, että meidän neitillä on nefroottinen oireyhtymä. MIKÄ??? No, tästä linkistä löytyy rakentava vastaus.http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00847

Jasmin on toipunut todella hyvin ja on erittäis reipas tyttö. Välillä sitä miettii, että jos se alkaa uusia usein tai uusii yleensäkkin. Miten tästä eteenpäin? Jne jne. ravataanko me pian alvariinsa sairaalassa? Uusiminen on pelottava ajatus?

On todella hankalaa järjestää kaikki menot ja olot. Kumpi on kotona ja kumpi sairaalassa ja onko lapset mukana vai hoidossa, kuinka kauen ne viihtyy osastolla ja missä ne o hoidos ja kuinka kauan ja mihin aikaan??? Kuinka kauan tää kestää, millo päästää kotii, mitä lääket toi o??  Tietysti pääasia on, että tyttö paranee, mutta ei ole helppoa olla ilman Jussia ja Jadea. Nyt olenkin kotona ja isä on Jassun kanssa osastolla. Huomenna taas palaan sairaala maailmaan ja katotaan jos maanantai-tiistai olis seuraava ajankohta, että pääsisin taas kotiin. Kumpa saisin pian koko perheen taas kasaan saman katon alle ja kumpa tämä ei uusiutuisi. Eiköhän tässä ole mein sukua jo koeteltu ihan tarpeeks vähäks aikaa. Samanen maanantai oli oikein pommi-isku ja surun päivä. 

Öitä ja kiitos. Nyt tämä mamma o puhki ja menee maate.