Viime aikoina on tapahtunut niin paljon pahaa, niin ei oikein osaa valoisasti ajatella Jasminin tilannetta. Tässä sitä pelätään koko ajan pahinta. Jos tämä oireyhtymä uusiutuu usein, niin edessä voi olla että Jasmin joutuu nukutuksessa leikkaukseen, jossa otetaan koepala munuaisista. Siitä sitten tietää tarvitaanko evhkäpä munuaisten luovuttajaa vai annetaanko stytostaatti hoitoja. Ei paljon naurata.
Jasmin tosiaan saa kortisooni lääkkeitä, jotta paranee. Sen sivuvaikutukset ei ole kivoja. Kortisooni haurastuttaa luita, aiheuttaa turvotusta, tekee lapsesta ylivilkkaan, ärtyneen ja toisinaan Jasmin on aivan väsynyt, apaattinen ja jopa masentunut. :(
Positiivisesti kun koitenkin koittaa ajatella, niin Jasminin iho on todella hyvä. Atopiaa ja ihottumaa ei ole laisinkaan ja tyttö paranee päivä päivältä. Pian Jasminin lääke rytmi muuttuu pienemmäksi niin katsotaan kuinka käy. Entä kun koko lääke loppuu.... Noooh... Mahdollisuudet täysin parantumiseen on lapsella aina hyvät. Välttämättä ei seuraa munuaisten vaurioitumista tai vajaatoimintaa laisinkaan. Jasmin on onneksi reipas ja vahva tyttö.
Sitä nyt vaan ajattelee kaikkein pahinta, kun on jo menettänyt aivan pienen ja viattoman läheisen. :'(
Meidän sukua on nyt koeteltu oikein urakalla, mutta jos se tästä pian loppuisi.
Jussi ja Jade on kasvanut hurjaa vauhtia jo isoiksi lapsosiksi. Jussi puhua pälpättää vaikka mitä. Jade kääntyilee ja tavoittelee esineitä hurjasti. Juttelu häneltäkin luonaa oikein sujuvasti. :)
Olen taas löytänyt ( ainakin tällä hetkellä) innostuksen piirtämiseen. :) Voisinkin laittaa kuvan siitä, kun koitin luoda paperille 3D ilmiön. :) Se oli oikein hauskaa. Piirrustus ei ole parhaimmistoa ja aika pikainen töherrys, mutta kai se sitä alkais luonaamaan kun perehtyisi kunnolla. :)
Ja positiivinen loppukevennys: Sisko menee naimisiin miehensä kanssa ja minut on serkun kanssa valittu kaasoiksi. Mikäs sen komiampaa ja hauskempaa. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti