Eilen oli Jasminin toinen kontrolli käynti ja munuaisten rasitustesti.
Ensin Jasminille laitettiin oikean käden taipeeseen kanyyli, josta otettiin verikokeita ja lähtöarvio kortisoonin tuotosta. Sitten siitä laitettiin munuaisia vaikuttava rasituslääke. Tunnin päästä yritettiin ottaa uudestaan verikoe, mutta kanyyli oli mennyt tukkoon joten Jasminille laitettiin vasempaan käteen kämmenen päälle uusi kanyyli, josta saatiin verikoe. Ja sama toistui taas tunnin päästä. Jussi viihtyi aulassa leikkimässä isin kanssa ja Jasmin sai katsella mielinmäärin piirettyjä omassa huoneessaan. Jade oli siellä myös ja nukkui aina välillä. :) Aina kun hoitajat tuli meidän huoneeseen tuli myös isi ja Jussikin. :)
Rasituskokeen jälkeen kanyylit otettiin pois ja jäimme odottamaan lääkäriä. Noh lääkärillä oli joku pitkäkestoinen operaatio menossa, joten me päästiin käymään syömässä ja ruokakaupassa, kunnes taas palasimme. Silloin oli jo lääkäri saapunut paikalle ja kertoi tulokset.
Tulokset oli osittain odotetut ja samalla hämmentävät. Jasminin testin lähtöarvo oli heikko, johtuen ilmeisesti siitä, että lääkkeet on heikentänyt oman kortisoonin tuotantoa, mutta heti tunnin kuluttua lääkkeestä tulokset oli hyvät ja kahden tunnin kuluttua vielä paremmat ja täten Jasmin ei enää tarvitse lääkkeellistä kortisoonia. Se on hyvä uutinen ja toivottu. Jasmin saa enää hydrokortisoonia aamuin illoin ja iltaisin estolääkettä.
Jasminin pissaan erittyy mikroskooppista verta edelleen paljon, joten sitä aletaan tutkimaan entistä tarkemmin. Sitä ei ihan jokainen vastaan tuleva lääkäri osaa, mutta se joka osaa tutkii sitten onko punasolut hajonneita vai ehjiä pissassa. Jos punasolut ovat hajonneita, syy on munuaisissa ja se tarkoittaa, että tyksissä otetaan munuaisista koepalat. Jos taas punasolut ovat ehjiä, niin syy on jossain muualla, kuten virtsarakossa.
Jasmin saa lähiviikkoina ajan magneettikuvaukseen, jossa nähdään munuaiset paremmin.
Lääkäri lupaili, että alkuvuodesta ollaan viisaampia js tiedetään kaikesta enemmän. Jasminin tila on rauhallinen ja hyvä, mutta silti tulevaisuus on auki ja se hämmentää ja hieman pelottaa. Jokatapauksessa on edessä jonkinlaisia operaatioita ja entä sitten niiden tulokset?? Ja mitä siitä eteenpäin??
Ja turha kenenkään on sanoa: " Ei saa miettii sellasii, siin vaa sekoo pää.. etc etc..." En vaan voi olla, ku mitään ei olis tapahtunukkaan. Tottakai mä mietin, kyseessä ei oo mun kroppani vaan mun pienen lapseni ja haluan ottaa keiken mahdollisen huomioon mitä voi tapahtua tms..
Ei muuta tällä kertaa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti