:)

Jasmin pääse eilen kotiin. :) Arki voi pikkuhiljaa alkaa taas rullaamaan. Kyllä siellä sairaalassa puoltoista viikkoo vierähti. Yllättävän nopeasti se aika meni lopulta. Ekana päivänä kerrottiin, että voi mennä pari viikkoo ni se tuntu ikuisuudelta.
Nyt on omaa seurantaa stiksejen avulla ja sit on kontrollikäyntei ja välil käyntei verikokeil. Kortisoonilääkitys jatkuu n.6vko. Viimeset kaks viikkoo lääkkeit saa enää joka toinen päivä. Jasmin sai myös 'närästyslääkettä' joka auttaa kortisoonin aiheuttamaan 'närästykseen'. Jasminin sanoin mahan kipristykseen. Jasminilta löyty streptokokki bakteeri kurkusta lievänä ja se hoidettii jo osastolla. Meille sanottiin et koko perhe on hyvä tarkastaa ja tarkastettiin kanssa. Isäntä ja Jussi syö antibioottia tällä hetkellä. Mä ja Jade oltiin ihan puhtaita. :) Kyl on muistettavaa mist purkista kukin saa ja kuinka paljon... ja täytyy tosiaan jassun pissaa aina stiksail aamuisin ja kirjottaa tulokset vihkoon ja viedä se mennessää kontrolliin. Huh... Jade häirittee mun ajatuksen kulkua just nyt joten taidan lopettaa....
Noni.. maito lämmitetty.. täytyy ol hiljasta, jotta mun vähäset ajatukset pysyy kasassa... oon niin huono keskittymään. No ajatuskin katkes, mutta kaimaar mä rupeen herättää Jasminia lääkkeille ja sillee.
Ehkä mä joku vuosi saan tänne kunnollisen tekstin. Adios.

Siitähän mun piti kirjottaa, et oli mukavaa saada koko perhe saman katon alle. Ja niin ihanaa ku se isäntä oli siin mun vieres koko yön, eikä sairaalan kylmä patteri. 

Viime viikosta muutama kuva. :)

 Jasmin kirjottelemassa kaiken näkösiä nimiä, kuten Otto, Emmi, Emilia, Miro, Äiti, Isi, Jussi, Jade.... ja paljon muuta. :)

 Tässä kuvassa taidetaan katsoa Toy Storyä hyvin keskittyneesti barbin kanssa. :)

 Siinä kuva kanyylistä joka vihdoin ja viimein saatiin paikalleen. Toisessä kädessä onkin mustelmia muistona. Se oli sanoinkuvaamattoman kamalaa, kun sitä verisuonta ei tohtinut löytyä millään ja hoitajat pitää väkisin lasta paikallaan jota sattuu kovasti. Mutta pakko se kanyyli oli saada paikalleen, jotta paraneminen pääsi käyntiin.

 Väsynyt toipilas pikkusiskon kanssa. :) <3 Taisi olla Jussin ja Jaden ensimmäinen vierailu osastolla.

 Hymyä huuleen, kyllä se siitä.

 Tähän riittää yksi ytimekäs sana: AUTO!!!

 Ilmeet ensimmäisestä ulkoilusta, heti kun saatin lupa moiseen. Jasmin sai kyllä lääkäriltä rajoitteet, ettei saa juosta tai hyppiä eikä mielellään pudota mistään. Ei olekkaan niin helppo homma. Onneksi Jasmin on sen aika hyvin ymmärtänyt vaikka välillä tekee kovasti mieli juosta Jussin perään. :)

 Laitettiin tukka nätiksi. :)

 Täytyihän sitä välillä päästä pesulle. Jasmin ymmärsi hyvin, ettei kättä, jossa on pussi suojaamassa kanyylia, saa kastella. :) Ja hauskaa oli. <3

 Siinä oma nimi kirjotettu hienosti. :) <3

Ja todella suloinen karkki. Piti ottaa kuva ja ikuistaa. :) Syöty on jo. :)

Sellasia kuvia tällä kertaa. :) Jasmin on toipunut todella hyvin ja pääsee joka päivä käymään kotona. Se on ihanaa kun saa perheen kokoon päiväksi ja pian jo on kotiutuminen edessä, jos ei ilmaannu ongelmia. :)

maanantai o hanurista.

Päätin nyt tulla silmät sikkurassa kirjottaan pikaseen postauksen.

Elikkä.. aiemmin huomattiin, että Jasminilla on jaloissa turvotusta. Mentiin näytille Euraan jossa vastaus oli, että johtunee rasituksesta. Noh.. meni joku päivä (en todellakaan muista) ja katsoin että tytön reidet näyttää turvonneilta ja sitä äitin kanssa päivittelin. Ajateltiin et jos se sit o siihe rasituksee tai jos tyttö vaan on kasvanut. Sitte alko silmien ympärykset turpoomaan. Tyttö on todella allerginen kuten äitinsä niin oletettiin että se johtuu siitä. Neuvolassakin Jasminin silmistä kyselin ja allergiaahan siinä pohditiin ja alotettiin ottaa zyrtekkii. Sit naama alko turpoamaan aivan eritavalla ja maha oli yhtäkkiä iso pallo. Sit me oltiin jo ihan hermona, et mitä tää on ja mentiin Harjavaltaan näytille. Pissa näytteestä huomattiin, että proteiinien määrä pissassa on niin suuri, että heti poriin. No ei siinä muu auttanu. Porissa odoteltiin ja otettiin kokeita ja odoteltiin lisää ja lääkäri totes, että meidän neitillä on nefroottinen oireyhtymä. MIKÄ??? No, tästä linkistä löytyy rakentava vastaus.http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00847

Jasmin on toipunut todella hyvin ja on erittäis reipas tyttö. Välillä sitä miettii, että jos se alkaa uusia usein tai uusii yleensäkkin. Miten tästä eteenpäin? Jne jne. ravataanko me pian alvariinsa sairaalassa? Uusiminen on pelottava ajatus?

On todella hankalaa järjestää kaikki menot ja olot. Kumpi on kotona ja kumpi sairaalassa ja onko lapset mukana vai hoidossa, kuinka kauen ne viihtyy osastolla ja missä ne o hoidos ja kuinka kauan ja mihin aikaan??? Kuinka kauan tää kestää, millo päästää kotii, mitä lääket toi o??  Tietysti pääasia on, että tyttö paranee, mutta ei ole helppoa olla ilman Jussia ja Jadea. Nyt olenkin kotona ja isä on Jassun kanssa osastolla. Huomenna taas palaan sairaala maailmaan ja katotaan jos maanantai-tiistai olis seuraava ajankohta, että pääsisin taas kotiin. Kumpa saisin pian koko perheen taas kasaan saman katon alle ja kumpa tämä ei uusiutuisi. Eiköhän tässä ole mein sukua jo koeteltu ihan tarpeeks vähäks aikaa. Samanen maanantai oli oikein pommi-isku ja surun päivä. 

Öitä ja kiitos. Nyt tämä mamma o puhki ja menee maate.

Hui kamala!!!

Oon lukenut Äitylit ryhmästä ja sen seurauksena googletin, noin viikko sitten, unihalvauksesta. Se kuulosti jo kamalalta ja ajattelin, että onneks en oo ite semmosta kokenu. No viimeyönä sit taisin sen kokea.
Illalla katottiin isännän kanssa Csi NY ja siitä sain uneeni sitten painajaisen. Hyvin oudon sellaisen. Siinä oli joku murhaaja ja Mac sitä yritti ratkasta. Siinä uhrit oli pystyyn jäätyneitä ja niiltä katkastiin sen jälkeen päät, jotta verta ei olis murhapaikoilla. Yhtäkkiä mä talsin jossain kujalla ja aina välillä mulle tuli kylmä olo ihan kuin olisin jäätymässä ja sitten koitin vaan vaihtaa suuntaa, mut se ei onnistunut. Sit joku tumma hahmo seuras mua. Vaikka en ollu jäätynyt niin se hahmo lähesty mua ison puukon kanssa ja just ku se meinas katkasta mun kaulan ni heräsin. En pystyny liikkuumaan. Jalat tuntu turvonneilta isoilta pölkyiltä. Silmät kyllä liikku ja pystyin kattelemaan ympärilleni. Ihan ku makuuhuoneen oven takana olis ollu joku, ku se varjo liikku ja tummeni aina välillä. Ihan ku joku olis kurkkinu, että nukunko. Sitten sivusilmällä huomasin, että pinnasängyssä joku oli lapseni päällä ja Jade alko nähjäämää. Pelkäsin, etten pysty auttamaan lastani ja ajatus, että tarvisi nousta lämmittämään maitoa kammotti. Jade ei herännyt ja lakkasi nähjäämästä samaan aikaan kun tumma 'olento' lähti pois pinnasängystä. Seuraavaksi tuntui kun joku olisi ollut tulossa meidän makuuhuoneeseen. Ihan kuin olisin nähnyt hahmon varjon. Sitten muistin (kiitos google) että minun täytyy koittaa saada itseni liikkeelle. Vihdoin sainkin käteni liikkeelle ja koitin tuuppia Jarnon hereille. Ei vaikutusta, mutta onneksi pian sain koko kroppani liikkumaan normaalisti. Huh, mikä helpotus. Onneksi nukahdin väsymyksen takia nopeasti uudestaan. Jade herätti yösyötölle myöhemmin ja kaikki oli aivan normaalisti, silti kun menin lämmittämään maitoa, minun oli pakko vilkuilla ympärilleni kokoajan. Se oli aivan kamala kokemus.

Eläimellistä menoa

 Oltiin tänään Kiviniityn kotieläinuistossa. Oli kyllä todella kiva paikka. Siellä oli erilaisia eläimiä ja sen jälkeen pääsi leikkimään. :) Todella viihtyisä paikka tosiaan oli, että taidetaan mennä toisenkin kerran. Lapset piti myös paikasta, niin eläimistä kuin pomppulinnasta ja muusta. :) Tässä muutama kiva kuva.

Jasmin pääsi heppan selkään ja se oli todella kivaa. :) Tyttö oli kyllä niin ilonen että. :) <3

 Jussi sen sijaan piti sähkömönkkäreistä. :D <3

 Jasminkin tykkäsi ajella mönkkärin kanssa. <3

  

 Jade makoili vaunuissa tyytyväisenä <3 Mikä ihanuus. 

 

Sitten pieni hemmottelu minulle. Kiss kynsilakka setin kanssa tehdyt kivat kynnet. Kuvat puhukoon puolestaan, vaikka hiemän väri vääristyy. Kynnet on nyt kivan kultaiset. <3 I like.

Sellasta tänään. Käytiin me mummoakin katsomassa ja oikein Arnoldsista piti kahvin kanssa kastamista hakea. NAM!! <3

Hei muumit. :)

Lähtö fiiliksiä. :) Aika ilosen näköstä porukkaa. Isommat lapsukaiset pääsi muumimaailmaan ja Jade meni kummitätin luokse Säkylään hoitoon. :)

Jussi oli haljeta ilosta nähdessään Nipsun. :D Luulin ettei muumit sillai kauheest kiinnostais Jussia, mutta    olin pahasti väärässä. Se riemu ja ilo naamalla kerto kaiken.  <3

Jasmin onkin oikeia konkari muumien suhteen. Olihan tämä tyttöselle jo kolmas kesä, kun siellä vieraili. Jasmin viihtyi PikkuMyyn kanssa rappusilla oikein hyvin. Röhkimisen ja naureskelun jälkeen Myy sanoi : "jos Vilijonkka nyt näkisi meidät, niin kyllä se varmasti suuttuisi." Ja se vaan lisäsi naurun määrää. :D

Lapset oli innoissaan, iloisia ja etenkin hyvin kilttejä. :) <3 Ihana päivä.

Jade oli ollut hoidossa niin kiltti pikkuinen tyttö, että sai tuliaisiksi muumi jumpsuitin. Eiks ookki söpö? <3

Huomenna on uudet kujeet. Adios. 

Ainiin..

.. piti tulla tänne vähän päivittelemään. :)

Tuli siis neuvolassa käytyä. Jade sai paljon kehuja, reipas tyttö. Ikää siis noin 3kk ja oli rokotusten aika. Ne sai tytön ihan väsyneeks ja Jade nukkukin melkein kokopäivä. Nostin sen illalla ylös, jotta yölläkin uni sitten maistuis. Tais se puoltoista tuntia sit hereillä ollakkin. Nukku silti koko yön kiltisti. Strategiset mitat: Paino: 5.6kg ja pituus: 62cm. Pitkä ja hoikka tyttö.
Jussikin oli reipas poika ja kasvanut hyvin. Painoa oli 11,5kg ja pituutta 83cm. Jussi sai oikein paljon kehuja miten reippaasti heittää palloa. Ja kyllähän se sitä kovin heittääkin ja pitkälle.

Ensin meinasin, että en puhu neuvolassa mitään omista ajatuksista, koska meidän neuvolatäti oli lomalla. Mutta kun raskaudesta on se 3kk kulunut niin piti täyttää masennus lappuskainen ja siitä sit kehkeyty keskustelua ja siitä se lähti. Oli kyllä oikein keventävää jutella ja neuvolatäti otti niin avoimesti vastaan ja kyseli sitten paljon niin oli helppo puhua. Ihan pintaa tietysti siinä raapastiin, mutta se oli oikein antoisaa. Sain vähän selkeyttä omaan pääkoppaani. :) Olen kyllä aina ajatellut ettei tuntemattomalle puhuminen auta, mutta kyllä se auttoi. Ei minulla sen suurempia ongelmia ole ja kaikki on hyvin, mutta välillä vaan uupuu se kuuntelija ja siksi kaikki ajatukset kasaantuu ja sitä kautta alkaa ahdistamaan. Ehkä joskus saan lopullisen rauhan itseni kanssa.

Ei sen kummempaa tällä kertaa. Omia ajatuksia on vähän vaikea saada välillä kasaan, mutta kun joku osaa esittää oikeat kysymykset ja on oikeasti kiinnostunut niin puhuminenkin on helppoa. :)
puss<3