Hui kamala!!!

Oon lukenut Äitylit ryhmästä ja sen seurauksena googletin, noin viikko sitten, unihalvauksesta. Se kuulosti jo kamalalta ja ajattelin, että onneks en oo ite semmosta kokenu. No viimeyönä sit taisin sen kokea.
Illalla katottiin isännän kanssa Csi NY ja siitä sain uneeni sitten painajaisen. Hyvin oudon sellaisen. Siinä oli joku murhaaja ja Mac sitä yritti ratkasta. Siinä uhrit oli pystyyn jäätyneitä ja niiltä katkastiin sen jälkeen päät, jotta verta ei olis murhapaikoilla. Yhtäkkiä mä talsin jossain kujalla ja aina välillä mulle tuli kylmä olo ihan kuin olisin jäätymässä ja sitten koitin vaan vaihtaa suuntaa, mut se ei onnistunut. Sit joku tumma hahmo seuras mua. Vaikka en ollu jäätynyt niin se hahmo lähesty mua ison puukon kanssa ja just ku se meinas katkasta mun kaulan ni heräsin. En pystyny liikkuumaan. Jalat tuntu turvonneilta isoilta pölkyiltä. Silmät kyllä liikku ja pystyin kattelemaan ympärilleni. Ihan ku makuuhuoneen oven takana olis ollu joku, ku se varjo liikku ja tummeni aina välillä. Ihan ku joku olis kurkkinu, että nukunko. Sitten sivusilmällä huomasin, että pinnasängyssä joku oli lapseni päällä ja Jade alko nähjäämää. Pelkäsin, etten pysty auttamaan lastani ja ajatus, että tarvisi nousta lämmittämään maitoa kammotti. Jade ei herännyt ja lakkasi nähjäämästä samaan aikaan kun tumma 'olento' lähti pois pinnasängystä. Seuraavaksi tuntui kun joku olisi ollut tulossa meidän makuuhuoneeseen. Ihan kuin olisin nähnyt hahmon varjon. Sitten muistin (kiitos google) että minun täytyy koittaa saada itseni liikkeelle. Vihdoin sainkin käteni liikkeelle ja koitin tuuppia Jarnon hereille. Ei vaikutusta, mutta onneksi pian sain koko kroppani liikkumaan normaalisti. Huh, mikä helpotus. Onneksi nukahdin väsymyksen takia nopeasti uudestaan. Jade herätti yösyötölle myöhemmin ja kaikki oli aivan normaalisti, silti kun menin lämmittämään maitoa, minun oli pakko vilkuilla ympärilleni kokoajan. Se oli aivan kamala kokemus.

Eläimellistä menoa

 Oltiin tänään Kiviniityn kotieläinuistossa. Oli kyllä todella kiva paikka. Siellä oli erilaisia eläimiä ja sen jälkeen pääsi leikkimään. :) Todella viihtyisä paikka tosiaan oli, että taidetaan mennä toisenkin kerran. Lapset piti myös paikasta, niin eläimistä kuin pomppulinnasta ja muusta. :) Tässä muutama kiva kuva.

Jasmin pääsi heppan selkään ja se oli todella kivaa. :) Tyttö oli kyllä niin ilonen että. :) <3

 Jussi sen sijaan piti sähkömönkkäreistä. :D <3

 Jasminkin tykkäsi ajella mönkkärin kanssa. <3

  

 Jade makoili vaunuissa tyytyväisenä <3 Mikä ihanuus. 

 

Sitten pieni hemmottelu minulle. Kiss kynsilakka setin kanssa tehdyt kivat kynnet. Kuvat puhukoon puolestaan, vaikka hiemän väri vääristyy. Kynnet on nyt kivan kultaiset. <3 I like.

Sellasta tänään. Käytiin me mummoakin katsomassa ja oikein Arnoldsista piti kahvin kanssa kastamista hakea. NAM!! <3

Hei muumit. :)

Lähtö fiiliksiä. :) Aika ilosen näköstä porukkaa. Isommat lapsukaiset pääsi muumimaailmaan ja Jade meni kummitätin luokse Säkylään hoitoon. :)

Jussi oli haljeta ilosta nähdessään Nipsun. :D Luulin ettei muumit sillai kauheest kiinnostais Jussia, mutta    olin pahasti väärässä. Se riemu ja ilo naamalla kerto kaiken.  <3

Jasmin onkin oikeia konkari muumien suhteen. Olihan tämä tyttöselle jo kolmas kesä, kun siellä vieraili. Jasmin viihtyi PikkuMyyn kanssa rappusilla oikein hyvin. Röhkimisen ja naureskelun jälkeen Myy sanoi : "jos Vilijonkka nyt näkisi meidät, niin kyllä se varmasti suuttuisi." Ja se vaan lisäsi naurun määrää. :D

Lapset oli innoissaan, iloisia ja etenkin hyvin kilttejä. :) <3 Ihana päivä.

Jade oli ollut hoidossa niin kiltti pikkuinen tyttö, että sai tuliaisiksi muumi jumpsuitin. Eiks ookki söpö? <3

Huomenna on uudet kujeet. Adios. 

Ainiin..

.. piti tulla tänne vähän päivittelemään. :)

Tuli siis neuvolassa käytyä. Jade sai paljon kehuja, reipas tyttö. Ikää siis noin 3kk ja oli rokotusten aika. Ne sai tytön ihan väsyneeks ja Jade nukkukin melkein kokopäivä. Nostin sen illalla ylös, jotta yölläkin uni sitten maistuis. Tais se puoltoista tuntia sit hereillä ollakkin. Nukku silti koko yön kiltisti. Strategiset mitat: Paino: 5.6kg ja pituus: 62cm. Pitkä ja hoikka tyttö.
Jussikin oli reipas poika ja kasvanut hyvin. Painoa oli 11,5kg ja pituutta 83cm. Jussi sai oikein paljon kehuja miten reippaasti heittää palloa. Ja kyllähän se sitä kovin heittääkin ja pitkälle.

Ensin meinasin, että en puhu neuvolassa mitään omista ajatuksista, koska meidän neuvolatäti oli lomalla. Mutta kun raskaudesta on se 3kk kulunut niin piti täyttää masennus lappuskainen ja siitä sit kehkeyty keskustelua ja siitä se lähti. Oli kyllä oikein keventävää jutella ja neuvolatäti otti niin avoimesti vastaan ja kyseli sitten paljon niin oli helppo puhua. Ihan pintaa tietysti siinä raapastiin, mutta se oli oikein antoisaa. Sain vähän selkeyttä omaan pääkoppaani. :) Olen kyllä aina ajatellut ettei tuntemattomalle puhuminen auta, mutta kyllä se auttoi. Ei minulla sen suurempia ongelmia ole ja kaikki on hyvin, mutta välillä vaan uupuu se kuuntelija ja siksi kaikki ajatukset kasaantuu ja sitä kautta alkaa ahdistamaan. Ehkä joskus saan lopullisen rauhan itseni kanssa.

Ei sen kummempaa tällä kertaa. Omia ajatuksia on vähän vaikea saada välillä kasaan, mutta kun joku osaa esittää oikeat kysymykset ja on oikeasti kiinnostunut niin puhuminenkin on helppoa. :)
puss<3

:)

Oon kyllä vähä kade niille ku osaa kirjottaa niin nätisti omista tunteistaan ja ajatuksistaan. Mä en saa ees omia ajatuksia kasaan, saatika et saisin niit kirjotettua ylös järkevästi tai edes ymmärrettävästi puhumattakaan kauniista.
Ja se on hatun noston arvosta, että uskaltaa avoimesti ja rehellisesti kirjottaa niin pahat kuin hyvätkin tunteet ja asiat. Itse en oikein uskalla... en ole edes kovin hyvä puhumaan. Ja ajatus siitä, että jos en jaksa ja on ihmeellisen selittämätön paha olo jatkuvasti = paska äiti.
Tänään on Jaden ja Jussin neuvolat niin ajattelin avata suutani edes hiukan... se jää nähtäväksi kuinka käy.

Yllätyyys

Isäntä tosiaan pyöristy siihen 30 lukemiin, joten piti pieni kuje järjestää pienessä piirissä. :) Ei niin helpolla saa päästää.

17.pvä yllätettiin isäntä. Juhlaväki saapui yllättäen paikalle tarjottavien kanssa ja siitä se lähti. Viikkojen salailu sai päätöksen. Ei oo helppoo olla hiljaa ja juonii omaa miest vastaan. Kaikki onnistu juuri niinkuin pitikin ja sankari oli tyytyväinen. :)

Kiitos vielä kaikille mukana olleille ja juonioille. :)

Pientä piristystä pimeyteen.

                                                           

Tämän syksyn ensimmäiset kynttilät on laitettu palamaan. Tuli on vaan niin rauhoittava elementti. <3