Asiasta kukkaruukkuun... Jussi on jatkuvast pystyasennossa. Makuullaa vaan ku nukkuu ja istuu jos syö, muuten mennään kokoajan. Edes autossa, vaikka istuu jo isossa istuimessa, ei tahdo viihtyy. Kokoajan on vaan niiin mentävä. :) Ja etenki Jasminin perässä. Isosisko auttaa äitiä ja leikkii kiltisti veljen kanssa. Tosin ei kaikki aina niin ihanasti mene.
Tämä on mulle omituista aikaa ku odotan innolla talvea ja joulua. Ja se jopa vähän pelottaa. Oon aina vihannu joulua ja sitä ku ihmiset on tehny siitä niin materiaalisen. "Mitä enemmän mun lapsi saa lahjoi ni sen parempi ja tietty mäki oon sit niin maailman paras" Siis kukaan ei oo näin mulle ikinä sanonu enkä oo kuullu kenenkää sanovan, toi vaan on havainnollistaas mitä ajan takaa. Se, että ollaan perheen kesken ja kaikilla on kivaa, hyvää ruokaa, sauna, toisemme, ni ei sil tunnu olevan paljoo paino-arvoo sen rinnalla, et kilpaillaa vaa kenen lapsel on parhaat lahjat ja kenel eniten. Samaa paskaa ku synttäreillä.... Oon yrittäny Jasminille opettaa, et se on tärkeetä ku tärkeet ihmiset tulee paikalle ja muistaa. :)
Tottakai minä olisin tyytyväisempi jos vaiks siin lotons ny voittasin ja saisin sen mun omakotitaloni ja siit semmosen ihanan ja plaa... kaikillahan meillä on unelmia ja halua. Mut joo.. en mä jaksa täst saarnaa ku tää ei ollu ees mun juttuni, vaan se että mä odotan talvea ja joulua. Oookkei.. no mun meni fiilis.... eli ehkä täst joskus kuullaa se mitä piti sanoo, mut tosiaa ku aloin pohtii miks en oo pitäny joulust ni fiilis meni....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti