Piirrustus

Viimeyön piirrustus. Sain inspiraation ja sit piti piirtää. Kuva onkin jo mustissa kehyksissä keittiön pöydällä. :) Ei ehkä ihan näkösiä tullut, mutta yrittänyttä ei laiteta vai millai se meni.

Aikomuksena olis postata tänne lapsosista pari kollaasikuvaa sitten kun saan aikaiseksi. En ole niissäkään niin etevä, että tuosta vain sujuisi. :)

RAKAS

Oma rakkauteni pyöristyi juuri eilen kolmeenkymppiin. Sitä juhlistettiin Yyterin rannoilla kuunnellen Hauli Brosia. (10.8.)En ollut ennen livenä nähnyt kyseistä bändiä, mutta levyjä olen kuunnellut isännän kanssa. Keulahahmo Juri Lindeman onkin mieheni jonkun sortin kaveri. Ennen keikkaa Juri tuli monesti puhumaan isännälle ja minun silmät sai siinä sitten levätä samalla.
Tosi hyvä keikka oli ja ilta oli muutoinkin hyvin onnistunut. Yhtäkkiä baariin ilmestyi kuusi kappaletta Tuksuja. Hetken jo luulin näkeväni harhoja... toisaalla oli iso kasa miehiä pitkissä rikkinäisissä kalsareissa.. hotkonen... Aaaahh.. Jollain oli polttarit. Sen kunniaksi Tuksut pääsikin lavalle laulamaan.

Harmittaa vähän vieläkin, kun en tohtinut mennä pyytämään Juria laulamaan onnittelu laulua sankarille... varsinkin, kun joku muu oli pyytänyt jollekkin toiselle sankarille... Epäilin, ettei Juri varmaan laulais.. noh.. laulo se. Ja kyllähän minua kiukutti ja itketti. Mutta onneksi rakas pikkuveli pelasti tilanteen. Hän laittoi soimaan tuulin - paljon onnea vaan juuri kun me tultiin autoon. :) Kyllä se sellainen piristää. Pikkuveli toimi tyttöystävänsä kanssa meidän hovikuskeina. Meno oli huisin hauskaa.

Tänään aamusti teinkin kolmikymppiselle raihnaselle aamupalaa ja sitten herätin sulosesti. :) Vielä Paljon onnea rakas. :) <3

Ahaa-elämys.

Siis oikeesti... luin oman tekstini uudelleen ja vähänkö olen turhamainen itteetäni kohtaan. Mitäs sitte jos mun kroppani on muuttunut. So what??!! Mun pitäis olla siitä ylpee, miten se on kestäny kaiken niin hienosti. Ja oma vikanihan se on kun paino ei ole pudonnut... mutta kirjotukseni on kyllä... huhhahhei.. Taisi olla synkkä päivä tuolloin.
Se on työn alla, että pitäisin täysin kropastani. On tähän totuttelemista ja oppimista, mutta on tässä niin paljon hyvääkin.
Eilen tuli leffa aivan liian hotti, ja siinä tuli muutamia hyviä elämän ohjeita. Siitä tajusin, että minun täytyy pitää itsestäni ja mennä vaan ylpeenä. Me kaikki ollaan erilaisia ja jokainen on kaunis omallatavallaan. Senkun menee vaan itsevarmasti, ni heti näyttää kauniimmalta ja hehkuvammalta.

-tervetuloa kurvit. :) <3

A Beautiful Body project

Harkitsen syvästi vieläkin, että kirjotanko tänne ja laittasin kuvia?? Minusta.. vähissä vaatteissa... Mikä ajatus... Mutta ehkä se auttaa. Jos kuitenkin se parantaisi omaa näkemystäni? Hmmm.... Kuvat on kyllä otettu jo... mutta kelpaako ne ?

 Tämä haaste antaa paljon ajateltavaa. Ja tämä on hyvä asia.
Tämän haasteen ilmoille heitti MAMI GO GO -blogin Minttu. Tästä pääset kurkkaamaan tarkemmin mistä on kyse.

Blogissani on lähinnä lapsista, käsitöistä, kynsistä ja yleisistä jutuista. En ole avautunut pahemmin, ehkä on aika paljastaa minusta jotain... ja se on sitten kaikkein kiusallisin asia? Minun kroppani... En vaan pidä siitä. Inhoan sitä. Miksi sen julkistaminen voi olla niin inhottavaa? Onhan mun kroppani ollut julki, kun olen ollut bikineissä rannalla... Onko siinä sitten jotain eroa onko bikinit päällä vai alusvaatteet? Ilman vaatteita tai vaatteet niin lopputulos ei mielytä minua alkuunkaan.

Olen 23-vuotias kolmen lapsen äiti. Lapseni ovat Jasmin (pian 4v), Jussi ( 1,6v) ja Jade (2kk).
Välillä ajattelen, että hitot ihanteista, minä olen aikaan saanut kolme lasta. Samase miltä kroppa näyttää. Ja kolikon kääntöpuoli... haluaisin kuitenkin näyttää hyvältä ja tuntea oloni kauniiksi, hyväksi ja halutuksi. Mieheni usein kertoo minulle, että olen hyvänäköinen ja kroppani on täydellinen, No eikö sen pitäisi riittää? Miksen voi pitää itsestäni ulkoisesti? En minä muiden miesten hyväksyntää kaipaa ja omaltani sen saan. Joku joskus sanoi, että miten voi rakastaa toista jos ei rakasta itseään. Enkö siis rakasta lapsiani.. tai miestäni.. ja vain koska en itseäni!!

Raskauksien aikana lihoin 8-10kg. Raskaudet meni hyvin ja synnytykset sujui mutkitta. Suurempia haavoja ei tullut. Mutta pylly kasvoi, maha lerpsahti, reidet turposi ja tissit riipahti. Paino on palannut yleensä normaaleihin lukemiin aika pian. Nyt se on jämähtänyt yläkanttiin... ja se ei tunnu kivalta. Laihduin alkuun roimaa vauhtia, mutta sitten alkoi lihoaminen ja tuntuu että jatkuu vaan. En muista edes, koska olisin ollut tyytyväinen kroppaani... toivonkin tämän haasteen myötä saavani uuden näkökulman kroppaani, koska kyllä se vaikuttaa kaikkiin omalla tavallaan. Ainakin 8kiloa tarttis saada pois (mielellään enemmän) ja kiinteyttä ja lihaksia.
No enköhän ole jaaritellut tarpeeksi... jos niitä kuvia sitten.Pelottaa...

Kuvat puhukoon puolestaan.

Oltiin Hoplopissa ja Herra Hakkaraisen talossa. Lapsilla oli oikein touhukas ja ratki riemukas päivä. :) <3

Mimmin kynnet sun muuta.

 Tein tänään Mimmille kesä-kynnet ja tässä lopputulos. :) Kivan vihreet tuli. Keltastakin glitteriä laitettiin pehmentämään vihreen väriä ja sit kivoi haaleit vihreit kukkasia. On kyllä oikein Mimmin näköset. :)

 Tässä kuva apinoista, joilla oli parvekkeella hauskaa eräänä erittäin kuumana päivänä. :) <3

 Korkeasaarestakin yksi kuva, jossa on lumileopardi.


Tähän väliin sanon vaan, et maailma on paha paikka. Pitää elää joka päivä niinkuin se olis se viimeinen. Nyt on ilmassa kyllä surua. Ei oikein ees pysty käsittämään tätä kaikkee...
On sit tämä neiti ollu kananlihalla jo useampaan otteeseen... odotellaan nyt että mitä vielä.
Haikeisiin tunnelmiin tältä iltaa... adjöö

Lapset

PelleHermannin puistosta otettu muutama kuva. :)